Natalia Baer

Vanhukset vievät vammaisten palvelut

25.1.2008 0.00

Laura J. Rantanen

Vammaisia varten järjestettyjä erityispalveluja käyttää yhä useammin vanhus. Kunnat karsivat peruspalvelujaan ja tyydyttävät kasvavan vanhusväestön tarpeet vammaispalvelujen avulla.

Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat lisääntyneet rajusti 1990-luvun alusta lähtien. Asiakasmäärältään ylivoimaisesti suurin on vaikeavammaisten kuljetuspalvelu, jonka piirissä oli 2006 noin 84 100 suomalaista. Viisi vuotta aiemmin luku oli 70 800, ja 1990 vain 35 000.

2000-luvulla vammaiskuljetusten asiakasmäärä on kasvanut keskimäärin viisi prosenttia vuodessa. Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastajan Aini Kimpimäen mukaan ilmiö johtuu suurelta osin vanhusväestön kasvusta. Kuljetuspalvelujen saajista kaksi kolmasosaa on 65 vuotta täyttäneitä.

Ministeriössä pidetään ongelmana vammaisia varten tehdyn lain soveltamista vanhuksiin.

”Vammaispalvelulaista on tullut vanhustenkuljetuslaki. Ikäihmisten osuus kuljetuspalvelujen saajista vain kasvaa”, Kimpimäki sanoo.

Lain mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut. Kuntien käytännöt kuljetusten järjestämisessä eroavat toisistaan huomattavasti, eikä kattavaa vertailua eri mallien toimivuudesta ole tehty.

Välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vammainen on oikeutettu vähintään kahdeksaantoista yhdensuuntaiseen asiointi- ja virkistysmatkaan kuukaudessa.

Laissa vaikeavammaisella tarkoitetaan henkilöä, jolla vamman tai sairauden vuoksi on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisen elämän toiminnoista.

2003 ilmestyneen Vammaispalvelut kunnissa -raportin mukaan vaikeavammaisuuden määrittely askarruttaa monia kuntia. Isoin ongelma on vanhusten määrittely vaikeavammaisiksi.

Asiakkaiden valituksia käsittelevät oikeusasteet ovat kuntien mielestä laajentaneet lain tulkintoja jatkuvasti, koska vaikeavammaisuus on laissa määritelty niin löyhästi.

Kunnissa myönnetään, että peruspalveluja on karsittu, minkä vuoksi paineet vammaispalveluja kohtaan kasvavat.

”Heikkenevien peruspalvelujen vuoksi vammaispalvelu kuormittuu tarpeettomasti”, eräästä kunnasta arvioitiin.

Toisen kunnan mukaan lain väljyys tuo ongelmia kuljetuspalveluihin juuri iäkkäiden kohdalla.

”Seuduilla, joissa julkinen liikenne on vähäistä, kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa, jos kuljetuspalveluja myönnetään vain julkisen liikenteen puuttumisen vuoksi.”

Kuntien mielestä nykyinen vammaispalvelulaki ei ohjaa voimavaroja oikeaan suuntaan.

Helsingin invalidiyhdistyksen puheenjohtaja Leena Simola-Nikkanen ei tuomitse vammaiskuljetusten myöntämistä vanhuksille.

”On monia vaikeakulkuisia asuinalueita, joissa vanhukset eivät pääsisi asunnoistaan mihinkään ilman vammaisten kuljetuspalvelua. Ongelman ydin on, että kaupunki ei ole palvelulinjoillaan pystynyt vastaamaan vanhusten kuljetustarpeisiin”, itsekin vammaiskuljetuksiin oikeutettu Simola-Nikkanen sanoo.

Raihnaisimmat vanhukset tarvitsevat kuljetuksen kotiovelle asti. Simola-Nikkasen mielestä palvelulinjojen kehittäminen olisi elintärkeää vanhusten liikuttamiselle. Silloin heidän ei myöskään tarvitsisi käyttää vammaisten palveluja.

”On palvelulinjojen ja matalalattiabussien tehtävä palvella niitä, jotka tarvitsevat vammaiskuljetuksia vain olosuhdesyistä.”

Vammaispalvelulaista ei haluta kokonaan poistaa vanhusten mahdollisuutta saada palveluita, vaikka siihen liittyvät ongelmat tunnustetaankin.

STM:n Aini Kimpimäen mielestä ongelmiin on parikin ratkaisua.

Julkista liikennettä on kehitettävä kaikille soveltuvaksi. Sekä vanhusten että vammaisten on pystyttävä käyttämään busseja ja raideliikennettä ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Toisaalta vanhusten kuljetuspalveluita pitää kehittää sosiaalihuoltolain, ei vammaislainsäädännön alla.

Vammaisten ja vanhusten palveluntarpeet eivät aina ole identtiset.

Tweet