Mieluummin lääkäriin kuin tansseihin

25.1.2008 0.00

Laura J. Rantanen

Lainsäätäjä on ikävän usein täysin tietämätön normaalin, ei-lakiasäätävän ihmisen arjesta. Se on yllättävää, koska kukaan ei tiettävästi ole viettänyt koko ikäänsä eduskunnassa.

Vammaispalvelulain mukaan vaikeavammainen on oikeutettu kahdeksaantoista yhdensuuntaiseen asiointi- tai virkistysmatkaan kuukaudessa. Ne voivat olla vaikka ostosmatkoja tai kylpyläreissuja, joiden omavastuuosuus on kahdesta kolmeen euroa matkaa kohden.

Vammainen ei kuitenkaan saa käyttää kuljetuspalvelua lääkärissä, terveyskeskuksessa tai kuntoutuksessa käyntiin. Tällaisten matkojen kustannukset korvaa Kela, ja silloin sovelletaan sairausvakuutuslakia. Kelan matkakorvaus on hankalampi ja kalliimpi. Korvausta on haettava joka matkalle erikseen, ja omavastuu yhdestä taksimatkasta on 9,25 euroa. Lääkärikäynti maksaa siis vammaiselle 18,50 euroa.

Nurinkurinen järjestelmä polkee varsinkin köyhiä vanhuksia, jotka saattavat käydä lääkärissä joka viikko. Eteen tulee varmasti outoja tilanteita. Lääkäriin pitäisi päästä, mutta varaa on vain iltapäivätansseihin.

Helsingin invalidiyhdistyksen puheenjohtajan Leena Simola-Nikkasen mielestä lainsäätäjän pitäisi ymmärtää, että on kahdenlaisia sairaalamatkoja: niitä, jotka vammaton henkilökin tekisi sairaana taksilla, ja sitten niitä, jotka vammaton hoitaisi normaalisti joukkoliikennevälineellä tai omalla autolla. Silloin käydään vaikka uusimassa reseptejä.

Nyt molemmat matkat korvataan vammaiselle sairausvakuutuslain nojalla. Kohtuullista olisi, jos jälkimmäistä matkaa pidettäisiin sinä, mikä se on – normaali asiointimatka, jonka saa tehdä vammaiskuljetuksilla.