Länsimaat syyllistyvät arvoimperialismiin

25.1.2008 0.00

Jaakko Häkkinen

Vihreässä Langassa (VL 18.1.) oli juttu Ville Rannasta, joka skandinaavisia esikuvia seuraten piirsi Kaltio-lehdessä 2006 julkaistut profeetta Muhammedia esittävät pilapiirrokset. Puuttumatta taiteilijan henkilöön haluan tarkastella eräitä kyseisessäkin jutussa toistettuja puolusteluja.

Pilakuvista noussutta kohua on pidetty ylilyöntinä ja vedottu siihen, että vastaavalla tavalla paaveja loukkaavat pilakuvat – nekin Rannan käsialaa – eivät ole herättäneet roomalaiskatolisissa kristityissä yhtä voimakasta suuttumusta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että profeetta Muhammed on uskonnon perustaja ja vertautuu siksi pikemminkin Jeesukseen kuin paaveihin.

Olennaisempi seikka on, että tässä syyllistytään arvoimperialismiin: muslimien loukkaantuminen hyväksytään vain sellaisten asioiden kohdalla, joita länsimaissakin pidetään loukkaavina. Tämä on tietysti epäoikeudenmukainen lähtökohta – miksi juuri meillä olisi oikeus määritellä, mistä asioista ihmiskunta saa loukkaantua?

Kun erilaisia kulttuureja ja arvomaailmoja edustavat ihmiset kohtaavat, luontevin ja hedelmällisin tapa on edetä herkimmän ehdoilla: se mikä häiritsee toista jätetään tekemättä, vaikka se ei häiritsisi itseä. Tätä periaatettahan mekin Suomessa vaadimme noudatettavaksi kieltäessämme naisten ympärileikkaamisen tai ”sukuelinten silpomisen”.

Se häiritsee meitä, vaikka se joillekuille toisille on aivan normaali ja hyväksyttävä toimenpide, aivan kuten nielurisojen ”silpominen” on meille.

Tällaisissa asioissa on kyse subjektiivisista, kulttuurisidonnaisista arvoista – ei mistään absoluuttisesti hyväksyttävästä tai tuomittavasta.

Miksi saamme loukkaantua naisten ympärileikkauksista, mutta muslimit eivät saa loukkaantua profeetta Muhammedin pilakuvista? Miksi emme noudata ”herkimmän mukaan” -periaatetta johdonmukaisesti vaan ainoastaan silloin, kun itse olemme se herkempi osapuoli?

Juuri tämä on arvoimperialismia, ja nähdäkseni juuri tässä on myös ongelman ydin. Kiista sananvapauden ja uskonnollisen herkkänahkaisuuden välillä on toissijainen. Ensisijaista on pohtia, miksi länsimailla olisi maailmanlaajuinen oikeus määrittää ne asiat, joista saa loukkaantua.