Lättykone vain lukutoukille

Juha Peurala

Eno-kuvitus. — Ihan-itte-ipad. Irroita sopivan kirjan – esimerkiksi Vuonna 1984 – sivut, leikkaa aukko kanteen ja syötä kirja sivu kerrallaan aukkoon. Nyt voit olla yksilöllisenä itsenäsi osa Apple Peoplea!Juha Peurala

Ihan-itte-ipad. Irroita sopivan kirjan – esimerkiksi Vuonna 1984 – sivut, leikkaa aukko kanteen ja syötä kirja sivu kerrallaan aukkoon. Nyt voit olla yksilöllisenä itsenäsi osa Apple Peoplea!

31.10.2011

Eno

Jos luet vähän, lue oikeita kirjoja.

Nimimerkki ”Paperitta” kysyy: Kuinka monta kirjaa minun tulee lukea iPadilla, että sen hankkiminen on ekologisesti järkevä vaihtoehto?

Eno vastaa: Kysyä sopii, onko iPadin kaltainen uusiutumattomia luonnonvaroja ryystävä sähköpeli millään tavoin ekologinen verrattuna kirjaan, joka aina lopulta kierrättyy, maatuu tai päätyy lähetystorille odottelemaan Jeesuksen toista tulemista.

Mutta kyllä tällaisen laskelman voi tehdä. Jos katsotaan hiilidioksidipäästöjä, iPadin valmistaminen tuottaa niitä 130 kiloa, uudempi iPad2 105 kiloa. Paperikirjan hiilidioksidipäästöiksi lasketaan yleensä noin neljä kiloa. Tästä on helppo laskea, että sinun on luettava lättykoneellasi 26–32 kirjaa. Mutta onko tämä koko totuus? No ei.

On nimittäin tarkasteltava sitä, kuinka paljon kirjoja ylipäätään luetaan. Tilastojen mukaan suomalaiset ostavat keskimäärin vain noin neljä opusta vuodessa. Tuolla kulutuksella iPadia pitäisi siis käyttää yksinomaisena kirjojen lukulaitteena 6,5–8 vuotta. Yleensä tällaisen elektroniikan käyttöikä on kuitenkin vain puolet tästä.

Mutta jos olet erittäin kova lukemaan uusina ostamiasi kirjoja, iPad voisi ympäristöystävällistää lukuharrastustasi. Jos vielä luet paperilehdetkin läyställäsi, sen parempi. Paljon kehutaan sitäkin, että iPad on myös katselulaite, musiikkisoitin, tietokone, kamera ja sosiaalisen statuksen symbolinen representaatio, jolla voi tehdä kylänmiehet kateellisiksi. Mutta käsi sydämelle: kuinka monta näistä elektroniikkavimpaimista oikeasti korvaat iPadillasi? Ettei lättykone ole vain yksi sähkölelu lisää talouteesi?

Paperikirjat sen sijaan ovat monesti pitkäikäisiä ja kiertäviä. Ekologisin lukija hakeekin luettavansa kirjastoista tai käytettyinä.

Minä uskon edelleen pirtinnurkan hiilinieluun eli täyteenahdettuun kirjahyllyyni. Etenkin kun käytännössä kaikki opukseni ovat peräisin divareista ja kirpputoreilta. Mutta eipä muualta saakaan enää sellaisia helmiä kuin Henry C. Ferrisin New National Strenght Through the Beauty of the Teeth (1919), Arne Sjöstedtin Viinaa ja väkivaltaa turnipsiuniversumissa (2002) tai Mies Reenkolan Suvunjatkaminen aikamme kuvastimessa (1948).