Subjektiivinen oikeus lumeen

18.1.2008 0.00

Elina Grundström

Lasten talvi on ollut ankea. He kyntävät haalareillaan kuraista nurmea silloin harvoin kun lunta vähän satelee, kuten Satu Kaaria kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla jouluaattona. Kaaria vaati virkamiehiä lumettamaan lasten pulkkamäet.

Ehdotus riemastutti Kauppalehden päätoimittaja Hannu Leinosta, jolta varastin nasevan otsikon hänen 28.12. ilmestyneestä kolumnistaan. Leinonen naljaili siinä, ettei verovaroja pitäisi käyttää turhanpäiväisyyksiin. ”Jotkut ehkä haluaisivat, että ensi vuonna, kun on kunnallisvaalitkin, pitäisi säätää laki veronmaksajien subjektiivisesta oikeudesta lumeen.”

Leinosen huoli verorahoista on perusteltu. Mutta täytyy muistaa, että on olemassa muutakin yhteistä omaisuutta kuin raha. Esimerkiksi luonnonvarat ja lapset.

Kaikilla meillä nykypäivän aikuisilla on subjektiivinen oikeus ostaa huoneistokohtainen sauna, kaupunkimaasturi ja lasketteluloma Alpeilla, mutta nyt kasvavilla lapsilla ei tule olemaan subjektiivisia oikeuksia oikein mihinkään. Ei lumeen eikä halpaan energiaan.

Tähän täysin epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen on odotettavissa jonkinlaista parannusta ensi keskiviikkona, jolloin on luvattu julkistaa pitkään odotettu EU:n energia- ja ilmastopaketti. Pakettiin sisältyvät maakohtaiset uusiutuvan energian taakanjakoluvut. Vielä ei tiedetä, kuinka paljon Suomen pitää lisätä uusiutuvaa energiaa. Mutta varmaa on, että prosenteista alkaa paha poru. Keskustelu tulee kiertymään siihen, miten epäreilusti Suomea kohdellaan ja kuinka kansainvälinen kilpailukykymme kärsii.

Uskon, että Suomen taloudellekin on vain hyväksi, että joudumme ajantasaistamaan energiantuotantoamme. Ja vaikka siitä jouduttaisiin maksamaan paljonkin, olen iloinen. Lapsilla täytyy olla subjektiivinen oikeus tulevaisuuteen.