Talouseliitti haluaa viedä presidentin valtaoikeudet

18.1.2008 0.00

Matti Kääntönen

Presidentin uudenvuodenpuhe on ollut korrekti perinne. Ei sille muuta painoarvoa välttämättä tarvitakaan. Sen kautta presidentti on voinut käsitellä kansalaisia koskettaneita menneen vuoden tapahtumia. Puolueettomaankin viestiin voi sisällyttää yhteiskuntakritiikkiä, jota Tarja Halosen tämän vuoden puheesta löytyi.

Yhteisöllisyydestä, yhteisvastuusta, peruspalvelujen turvaamisesta ja tuloerojen kasvusta puhuminen on Suomessa yhä enemmän ristiriidassa yhteiskuntapolitiikan ja ortodoksisen talousopin käytänteisiin.

Vastikään julkaistussa Helsingin Sanomien kyselyssä suuri osa suomalaisista piti istuvan hallituksen päätehtävinä hyvinvointipalvelujen turvaamista, sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämistä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ympäristönsuojelua.

Talouseliitin kannanotot ovat toisensuuntaisia. Björn Wahlroosin mukaan tuloerojen kasvun hyödyt ovat haittoja monin verroin suuremmat. Universaalia moraalia painottaessaan Tarja Halonen koettaneen valtaeliitin silmissä kiusalliseksi toisinajattelijaksi, persona non grataksi.

Presidentin puhe voidaan nähdä kritiikkinä myös uutta julkishallinnon periaatetta kohtaan, jossa perinteiselle auttamiselle ja huolenpidolle on luotu markkinaliberalismille ominaiset menestyskriteerit. Niiden mukaan oleellisiksi asioiksi lastenhoidossa, terveydenhuollossa ja koulutuksessa on tehty tuottavuus, tehokkuus ja tulosvastuu liiketaloudellisessa mielessä.

Valtaeliitti pyrkii kaikin tavoin vahvistamaan otettaan suomalaisesta yhteiskunnasta. Useimmiten se tapahtuu vastoin parempaa tietoa ideologisten uskomusten varassa, kuten muuallakin läntisessä kulttuuripiirissä, jossa globaali talousfundamentalismi tuntuu entisestään saavan jalansijaa.

Presidentti-instituutio vastaa nykymuodossa kansan enemmistön käsityksiä, mutta valtaeliitti kokee sen kiusallisena haittatekijänä. Kun presidentin suoraa kansanvaalia ei oikein voi mitätöidä, on viisainta viedä häneltä loputkin valtaoikeudet.

Valtaoikeudet periytyvät Suomessa kansalaissodan jälkeiseltä ajalta. Ne painottavat presidentin roolia kansalaissovun säilyttäjänä ja edellyttävät luottamusta enemmän hänen persoonaansa kuin usein vaihtuviin poliittisiin päättäjiin. Nyt kun presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla, voidaan valtaoikeuksien lopullista karsimista pitää äänestäjien ja demokratian halveksuntana.

Menettely noudattaa vallitsevaa käytäntöä, jossa poliittista päätösvaltaa siirretään ylikansallisille instituutioille ja demokraattisen kontrollin ulkopuoliselle globaalille talouseliitille.