Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Lukenut autoharrastaja. Pekka Haavisto sanoo olevansa siitä poikkeuksellinen vihreä, että hän on aina ollut kiinnostunut asioista, jotka pörisevät ja joista lähtee pakokaasua.
16.9.2011 11.20
Pekka Haavisto on vastakohtien mies: Kuplavolkkariharrastaja ja vihreiden presidenttiehdokas, pienten mielipidelehtien perustaja ja valtiosalien vakiokasvo.
Kampanjapäällikkö Riikka Kämpin ehdotus haastattelupaikaksi osoittautuu osuvaksi. Kansalliskirjasto on kuin tehty Pekka Haavistolle. Suomen tietokirjallisuuden pyhättö huokuu historiaa, ja niin huokuu Haavistokin. Hän koukkaisee monessa vastauksessa vuosien, jopa vuosikymmenten takaa. Välillä vihreiden presidenttiehdokas hörppää maitoa, ja tarina jatkuu jouhevasti uusiin aiheisiin.
Minulle on kerrottu, että haaveilit presidenttiydestä jo
opiskeluaikoina. Pitääkö se paikkansa?
”Ei. Olen ollut huono luomaan
uraa – minulle on aina käynyt toisin kuin olen suunnitellut. Vihreän
liikkeen perustaminenkin 1980-luvulla vaikutti toivottomalta
räpellykseltä. Ei kellään ollut suunnitelmissa, että politiikasta saisi
joskus leipänsä. Opiskelijana ajattelin, että minusta tulisi
kulttuurilehden (Suomi) päätoimittaja.”
Nato-kannastasi on käyty keskustelua. Onko siinä keskusteltavaa?
”On
vasemmistoliittolaisia, jotka miettivät, mikä heitä erottaa vihreistä.
En lähde keskusteluun, jossa kilpaillaan siitä, kuka vastustaa Natoa
eniten. Olen oman kantani ilmaissut esimerkiksi vaalikoneessa. Suomen ei
pidä Natoon hakea. Olen Afrikassa huomannut, että Natolla on sellaista
logistiikkaa, jota voidaan kriisialueilla hyödyntää. Toisaalta
esimerkiksi Afganistanissa Nato olisi voinut antaa poliittiselle
puolelle enemmän tilaa.”
Kannatatko kerjäyskieltoa?
(Miettii.) ”En lainsäädännöllistä kieltoa.
Minussa herättää suorastaan raivoa se, miksei EU-maa Romaniaa saada
kuriin ja hoitamaan romanivähemmistönsä asioita. Siellä tullivirkailijat
vain sanovat romaneille, että älkää tulko takaisin. Se ei voi olla oikein.”
Vasemmalla tuntuisi olevan vapaita ääniä, koska Lipposen mielipiteet
ovat aika oikeistolaisia eikä vasemmistoliitolla ole vahvaa ehdokasta.
Miten olet ajatellut kahmaista nuo äänet?
”Tukiryhmässäni on
vasemmistolaisia ihmisiä kuten Kyösti Suokas ja Aleksi Bardy. Ei mulla
ole siihen muuta lääkettä kuin pitää yllä ympäristöprofiilia ja Suomen
mainetta konfliktien ratkaisijana. Kummatkin puolueet ottivat vaaleissa
ja hallitusneuvotteluissa asiakseen perusturvan korotuksen. Odotan
innolla, kun Lipposen (sd) ja Niinistön (kok) välisessä kamppailussa
Lipponen vetää esiin vuoden 1918 tapahtumat.”
Onko tällaisina aikoina eduskuntaryhmän puheenjohtajuudesta enemmän
haittaa vai hyötyä presidentinvaalien kannalta?
”Ei siitä, että pääsee
osallistumaan keskusteluihin, haittaa ole. Puoluepoliittisesti liian
vahvanvihreästä leimastakaan en ole huolissani, kun hallituspohja on nyt
näin laaja. Vaalit ovat tärkein asia, ja olemme ryhmän kanssa sopineet,
että varapuheenjohtajat voivat tarvittaessa tuurata minua.”
Nyt kun talous etenee kriisistä kriisiin, kaipaavatko suomalaiset
vahvaa, kekkosmaista johtajaa?
”Kyllä vain. Olen huomannut sen siitä,
että ihmiset haluavat oikeasti puhua arvoista. Nykyään ollaan
huolissaan, mihin Eurooppa on menossa ja voiko Suomessa tapahtua sama
kuin Norjassa. Sitäkin on pohdittu, etteivät suomalaiset voi olla
sellaisia kuin viime vaalien perusteella saattaa näyttää. Emme ole
rasisteja vaan kansainvälisiä.”
Aiotko nostaa sukupuolineutraalin avioliittolain keskusteluun?
”Vihreät
tekevät sen tällä eduskuntakaudella joka tapauksessa. Yritimme sitä
hallitusneuvotteluissakin, mutta kirjausta ei silloin saatu. Suomi on
jäämässä tässä asiassa muista maista jälkeen. Jos laki saadaan läpi,
tulen sitä varmasti Antonion (Flores) kanssa käyttämään. En tosin ole
tästä vielä hänen kanssaan puhunut, heh heh. Haluan olla esimerkkinä
siitä, ettei tällainen parisuhde vaikeuta osallistumista politiikkaan.”
Kuinka tulette esiintymään yhdessä?
”Olemme kieltäytyneet hömpästä mutta
suostuneet asiallisiin pyyntöihin. Olimme esimerkiksi Apu-lehden
haastattelussa.”
Oliko Eva Biaudetin (r) tulo presidenttikisaan pettymys? Kummatkin
ajatte tasa-arvo- ja ihmisoikeusasioita.
”Hyvät kandidaatit nostavat keskustelun tasoa ja tekevät siitä mielenkiintoisen. Jos meillä oli vielä tunne, että Sauli Niinistö kulkee omassa yksinäisessä sarjassaan, näin ei enää ole. Muiden hyvien ehdokkaiden mukaantulo tekee kisasta tasaväkisemmän.”
Sijoituit Helsingin Sanomien tekemässä arvojen nelikentässä vasemmistolais-liberaaliin neljännekseen ja vihreiden ryhmän keskelle. Menikö sijoitus oikein?
”Muistaakseni kyllä. Jos vasemmistolaisuutta on se, että ihmisellä on työpanoksesta riippumatta oikeus toimeentuloon, olen vasemmistolainen. Jos taas oikeistolaista on se, että yrittäjälläkin pitää olla sosiaaliturva, olenko sitten oikeistolainen?”
Olet entinen kehitysyhteistyöministeri. Millä mielin seuraat kehitysavun bkt-osuuden pienentämistä?
”Eivätkös vihreät valinneet Heidin (Hautala) ministeriksi, että hän taistelee rahojen puolesta? Hän on kova taistelijaluonne. Minulla oli 1990-luvulla pahimmat riidat valtiovarainministeri Sauli Niinistön kanssa sekä kehitysapu- että ympäristörahoista. Määräraha-asia on tärkeä tavoitellessamme YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä. Olen huolissani siitä, että eduskunnan ulkoasianvaliokuntaa johtaa Timo Soini, joka on kehitysyhteistyökriittinen.”
Johdit Suomen delegaatiota Kioton ilmastokokouksessa 1997. Miltä siellä laaditun pöytäkirjan jatko näyttää näin Durbanin ilmastokokouksen lähestyessä?
”Moneen kertaan on todettu, että
uudet sopimukset tehdään Kioton sopimuksen pohjalle. Yhdysvaltojen
poissaolo on suurin ongelma. EU:n pitäisi käydä vuoropuhelua suoraan
kehitysmaiden ja Kiinan kanssa, niitä ilmaston lämpeneminen koskee
eniten. Toivon tietenkin, että Durbanissa saadaan aikaan sitovia
kansainvälisiä sopimuksia ja rahoitusjärjestelmiä. Selvästi on tarve
kansainväliselle, nykyistä tiukemmalle ympäristöhallinnolle.”
Kannatatko presidentin valtaoikeuksien kaventamista niin kuin muutkin
vihreät?
”Äänestin puolueen ohjeistuksen mukaan – ja olen samaa mieltä. Saavutetussa kompromississa otettiin muutama askel parlamentarismin suuntaan.”
Jos sinusta ei tule presidenttiä, sinun ansioillasi voisi päästä kovaan YK-tehtävään. Olisitko kiinnostunut esimerkiksi YK:n pääsihteerin paikasta?
”Minua kiinnostavat kyllä rauhanvälitysasiat. Ne ovat kuitenkin sellaisia projekteja, jotka alkavat tuosta noin ja joko jatkuvat tai eivät jatku. Neuvotteluissa voi tulla hiljaisia aikoja, ja niitä on vaikea tehdä kokopäivätyönä. Tämän huomasin esimerkiksi Darfurissa. Olen keskustellut YK:n päämajan kanssa siitä, mitä voisin tehdä. Se, voisiko rauhanvälityksestä tulla päätyö, riippuu paljon siitä, mitä missäkin tapahtuu. Ahtisaarikin pitää koko ajan montaa aluetta lämpimänä ikään kuin varmuuden vuoksi. Rauha on kilpailtu ala: Pitää olla erittäin hyvä, jotta tulee kysyntää. Täytyy olla hyvät kontaktit ja päästä maailmanluokkaan. Lisäksi on sanottu, ettei mistään ole sellaista ylitarjontaa kuin valkoisista eurooppalaisista miehistä YK:ssa.”
Mutta eikö seuraavaksi ole Euroopan vuoro YK:n pääsihteeriydessä?
”Todennäköisesti seuraava pääsihteeri tulee suuremmasta maasta kuin Suomi. Jos Tarja Halonen haluaa tehdä kansainvälistä uraa, hänellä voisi olla kysyntää johonkin kovaan tehtävään.”
Puhut viikon päästä Kampin kauppakeskuksessa kuplavolkkareista. Mitä ihmettä?
”Nytkin mulla on kolme kuplaa – kaksi on museoversioita. Isä piti taannoin mopoa liian vaarallisena, joten hän hankki isoveljelleni vuoden 1952 kuplavolkkarin. Opettelin ajamaan sillä maalla 12-vuotiaana. Siitä kuplat jäivät jotenkin päälle. Yhden olen hakenut Saksasta ja yhden tilannut Ruotsista näkemättä. Kuplissa on yksinkertainen tekniikka, ja harrastuksen myötä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. He ovat jotenkin kahjoja. Mäkin olen siitä poikkeuksellinen vihreä, että olen aina ollut kiinnostunut asioista, jotka pörisevät ja joista lähtee pakokaasua.”
Olit Vihreän Langan ensimmäinen päätoimittaja. Miksi olit perustamassa tällaista lehteä?
”Olin Villen (Komsi) ja Kallen (Könkkölä) ensimmäinen ryhmäsihteeri. Puoluetta ei ollut, mutta syntyi tarve tiedottaa, mitä Ville ja Kalle eduskunnassa puuhasivat. Ajateltiin tehdä tiedote, joka lähetettäisiin kiinnostuneille kahden viikon välein. Mutta koska olin lehtihullu ja käytössäni oli Komposti- ja Suomi-lehtien myötä tarvittavat välineet, hanke sai megalomaaniset piirteet. Monisteesta tulikin oikea tabloid-lehti. Odekin (Osmo Soininvaara) innostui heti lehden tekemisestä. Vihreä Lanka oli silloinkin tapa, jolla samalla lailla ajattelevat ihmiset löysivät toisensa.”
Tweet