Ympäristöverolla voi edistää oikeudenmukaisuutta

18.1.2008 0.00

Heikki Korpela

Antti Kylliäinen kirjoittaa kolumnissaan ”Karvaita paloja rikkaille” (VL 14.12.), että suomalainen yhteiskuntarauha perustuu kaikkien oikeuksiin etelänmatkoihin, kesämökkeihin ja autoon.

Kylliäisen mukaan ”kaikki hauskuus jää köyhiltä kokematta”, jos ympäristöveroja nostetaan.

Ajatus hauskuudesta on erikoinen. Läheisistäni köyhin ei kaihoa kaupunkimaastureita, sähkölämmitystä tai etelänmatkoja. Hän haluaisi töitä, uudet silmälasit, opastusta tietokoneen käyttöön ja lisää ihmissuhteita.

Työllistämistä voidaan helpottaa laskemalla pienituloisimpien tuloveroja. Kehittämällä kirjastoja, kouluja ja työväenopistoja luodaan harrastusmahdollisuuksia ja edistetään uusien ihmissuhteiden syntymistä. Kaikkeen tähän tarvitaan julkista rahaa. Sitä voidaan kerätä kohottamalla ympäristöverotusta.

Kuvitellaanpa, että meillä on käytettävissämme valtion budjetista sata euroa. Voimme asettaa energian hinnan korkealle ja antaa sata euroa suoraan köyhälle lapsiperheelle. Tällöin perhe voi itse päättää, laitetaanko summa ylimääräiseen autolla ajeluun vai yhteiseen illalliseen lähiravintolassa.

Toinen vaihtoehto on tukea sadalla eurolla energian hintaa. Tällöin päätämme perheen puolesta, että sen hauskuus on kiinni keinotekoisen halvasta energiasta.

Monelle köyhälle suuremman tulotason tavoittelu on vaikeaa. Sitä vastoin vihreää ympäristöverosuunnittelua voivat harjoittaa kaikki muuttamalla rutiineja tai tekemällä pieniä energiapihejä hankintoja. Googlaa vaikkapa ”Vihreiden verosuunnitteluvinkit”.

Pahimmat tuhlaustuotteet, kuten kaupunkimaasturit, uima-altaat ja etelänmatkat, tuppaavat kasautumaan rikkaimmille. Ne kallistuvat ympäristöverojen noustessa eniten ja tekevät vaihtoehdoista myös varakkaimmille aiempaa houkuttelevampia.

Keskeinen puute ympäristöverojen kritisoimisessa on yleensä se, että vaihtoehto puuttuu. Jos lentämiseen ei saa vaikuttaa hintaa korottamalla, kielletäänkö se kaikilta vai päättääkö kunkin lentämisoikeudesta valtion keskuskomitea – vai annetaanko kaikkien lentää?

Ilmastonmuutoksen uhrien kannalta on sosiaalisesti kestämätöntä määritellä oma Porsche jokaisen suomalaisen perusoikeudeksi.

Sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa on määritellä perusoikeuksiksi toimiva ja halpa joukkoliikenne, pyörätiet, kunnon energiansäästöpalvelut ja – tuet sekä puhdas ympäristö.