Jäähyväiset lautamiehille?

18.1.2008

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija ja varatuomari, joka käräjäoikeudessa antoi armon käydä.

”Cosca seitsemän laudasa istu, silloin on oikeus tuomion voipa.”

Sana lautamies esiintyy suomen kielen vanhimmissa kirjoitetuissa lähteissä. Laudalla rivissä istuneiden maallikkotuomarien perinne on niin vanha, ettei sen alkua edes tiedetä.

Nyt lautamiehistä ehdotetaan luovuttavan muissa kuin merkittävissä rikosjutuissa. Kyseessä on periaatteellisesti iso asia.

Lautamiehet ovat ikimuistoisista ajoista lähtien olleet ihmisten oikeustajun tulkitsijoita ja välittäjiä, kansalaisten ääni tuomioistuimessa. Yläluokkaisen tuomarikunnan taju Taneli Taavetinpojan arjesta ei aikoinaan ollut paras mahdollinen.

Myös filosofi G. W. F. Hegel puolusti lautamiehiä. Hänen mukaansa pelkistä ammattijuristeista koostuvat tuomioistuimet saattaisivat toki toimia maallikoilla vahvistettuja tuomioistuimia paremmin. Mutta tätä tärkeämpää on estää oikeuslaitoksen muuttuminen suljetun luokan yksinomaisuudeksi.

Lautamiesinstituutio myös levittää kansalaisten keskuuteen tietoa oikeudenkäytöstä ja lainsäädännöstä. Hegel painottikin lautamiehistön sivistystehtävää. Lautamiesperinne kasvattaa kansalaisyhteiskunnan aktiivisia toimijoita.

Mutta tämä ei ole koko totuus. Tutkimusten mukaan erimielisyyden sattuessa ammattituomari on kahdessa kolmesta tapauksesta lievemmällä kannalla kuin lautamiehet.

Lakimies, joka ei ole nuokkunut kriminologian luennoilla tietää, ettei vankilaksi kutsuttu rikollisuuden korkeakoulu paranna ketään.

Ken on kuullut lautamieheyttä harrastelevien kokoomustätien ja -setien käsityksiä rikoksesta ja rangaistuksesta, muistaa lopun ikänsä, mitä sanat ylpeys ja ennakkoluulo käytännössä tarkoittavat.

Ei vain monimutkaisissa talousrikosvyyhdeissä, vaan myös kansakunnan tunteita myllertävissä kohutapauksissa – vaikkapa kirkkorakennuksen tuhopoltossa tai pedofiliassa – tarvitaan timantinkovaa juridista ammattitaitoa. Tämän ydintä on puolueettomuus, jonka ammattilainen osaa asettaa vastustamaan meissä jokaisessa asuvaa pientä lynkkaajaa.

Toki näin osaa tehdä myös suurin osa lautamiehistä, toivottavasti.

Myös vallan kolmijako-oppi on koetuksella lautamiesten takia. On ollut tapana pitää itsestään selvänä, että tuomioistuimet ovat riippumattomia. Eikä tuomioistuinten pidä vain olla riippumattomia, niiden pitää myös näyttää siltä.

Nyt kuitenkin poliittiset puolueet asettavat lautamiehet, mikä on – hmm – hivenen epäilyttävää.

Myös juristikunta on muuttunut. Toisin kuin vielä viisikymmentä vuotta sitten, nykylakimiesten ja -naisten enemmistö ei ole elitististä yläluokkaa. Suuri osa heistä on samaa keskiluokkaista asuntovelkaväkeä kuin kaikki muutkin.

Lautamiehiä ei enää tarvita entisessä mitassa kuromaan umpeen kuilua kansan ja tuomarin välillä.

Silti on hyvä, että vanha perinne säilyy jossakin muodossa. On huonompiakin harrastuksia kuin miettiä käytännössä kysymyksiä oikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta.