Ohra tuli takaisin

5.4.2007 17.26

Saara Törmä

Unohdettu ohra ja voimakas juusto solmivat pääsiäisen kunniaksi liiton.

Ohra on Suomen vanhin viljakasvi. Katajaisen kansan ensimmäinen leipä oli ohrataikinasta taputeltu rieska, joka piti pintansa 1800-luvulle saakka. Tuolloin ohran syrjäytti ruis.

Ruis puolestaan sai viime vuosisadan puolessavälissä luovuttaa ykkössijansa vehnälle. Nyky-Suomessa jyräävät paahtoleipä, pasta ja pizza. Tuskin kukaan enää muistaa aikoja, jolloin karjalanpiirakkaa koristi ohrasydän. Vanhaa suosikkiviljaa käytetään lähes yksinomaan eläinten rehuksi ja oluen valmistukseen.

Ohra on hylätty syyttä suotta, sillä se on lähiruokaa parhaimmillaan. Sinnikäs kasvi menestyy koko maassa ja on kaiken lisäksi maukasta. Ravintokoostumukseltaan ohra vastaa pitkälti täysjyväriisiä. Se sisältää runsaasti kuitua ja valkuaisaineita. Valkoiseen riisiin verrattuna ohra on ylivertaisen terveellistä.

Keitetty ohra on kelpo lisuke sellaisenaan. Perinneviljaa kannattaa hyödyntää myös kansainvälisissä keitoksissa. Hyvä esimerkki ohran muuntautumiskyvystä on juustolla ja viinillä aateloitu ohratto. Ruoka varastaa makunsa italialaiselta esikuvaltaan risotolta eikä jää herkullisuudessa häviölle.

Pääsiäisohraton lähiruoka-astetta voi nostaa suosimalla paikallista juustoa. Kotimaisten pienjuustoloiden anti on laadukasta, ja eri puolilla Suomea on myynnissä kypsytettyjä, ruuanlaittoon sopivia tuotteita. Kovat vuohenjuustot ovat ohrattoon omiaan, mutta muukin voimakas kova juusto ajaa asian.

Kauppiailta kannattaa tiedustella alueen lähijuustoja, sillä kysyntä takaa tarjonnan. Omaa lähintä pienjuustolaa voi kartoittaa netistä osoitteesta pienjuustolat.com.