Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Laurence S. Smith
kentällä. Laurence C. Smith on tutkinut maailman pohjoisimpia alueita.
”Ilmastonmuutosta ei tarvitse edes mainita”
2.9.2011 14.18
Tällä viikolla Suomessa vieraillut yhdysvaltalainen tutkija Laurence C. Smith arvioi, ettei ilmastopaneelin työ anna kovin rohkaisevaa kuvaa kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksista.
Tuoreessa kirjassaan Smith kuvaa neljää maailmaa muuttavaa voimaa: ilmastonmuutosta, väestönkasvua, luonnonvarojen vähenemistä ja globalisaatiota. Voisiko ilmastopaneelista ottaa mallia myös muiden haasteiden ratkaisemiseen?
”Sanoisin kyllä, mutta YK-prosessi ei ole ollut erityisen tehokas. Joillain alueilla kansainvälinen yhteistyö toimii todella hyvin. Esimerkiksi Montrealin sopimus, jolla saatiin otsoniongelma kuriin. Se oli suuri menestystarina. Hiilidioksidipäästöjen osalta ongelma on se, että hiili on niin vahvasti kytköksissä talouteen. Tässä ei ole kyse CFC-valmisteiden kaltaisesta marginaalimarkkinoista.”
Hänen mukaansa esimerkiksi juuri päästöjen tapauksessa, suurimpien maiden merkitys on niin suuri, että edellytykset lopputuloksen kannalta ovat paremmat. Suuremman porukan puolesta puhuu oikeudenmukaisuus siinä, että kaikki saavat osallistua. Silloin prosessit menevät kuitenkin liian monimutkaisiksi.
”Ne ovat poliittisia prosesseja eikä tieteeseen pohjaavia prosesseja. Ja mitä enemmän kokkeja, sitä huonompi soppa.”
Los Angelesissa asuva Smith muistuttaa, että on myös esimerkkejä siitä, että toiminta onkin usein tehokkainta paikallistasolla.
”Esimerkiksi Yhdysvalloissa on joukko pormestareita, jotka ovat ottaneet ohjat käsiinsä ja ovat olleet hyvin edistyksellisiä päästöjen vähentämiseksi. Esimerkiksi oman kotikaupunkini pormestari, Antonio Villaraigosa, on tehnyt paljon enemmän päästöjen vähentämiseksi kuin Yhdysvaltain delegaatit ilmastokokouksissa. Ei kuitenkaan ole hyvä, että kaikki vain puuhailevat omin päin, joten on edettävä monella tasolla.”
Smith ei usko, että uusiutuvat energiamuodot ovat ratkaisu päästöongelmaan lähivuosikymmeninä. Hän muistuttaa, että niiden käyttö on vielä niin vähäistä, ettei moninkertaistuminenkaan nosta niiden osuutta globaalilla tasolla kovin suureksi.
”Inhottavaa sanoa, mutta fossiiliset polttoaineet ovat ainoa tapa saavuttaa tulevaisuuteen vuodelle 2050 arvioitu energian kysyntä.”
Smith laittaakin toivonsa muun muassa hiilen korvaamiseen vähemmän päästöjä aiheuttavalla maakaasulla – sekä pienellä varauksella hiilidioksidin talteenottoon. Tehokkainta hänen mielestään olisi säätää hiilivero.
”Tiukka hiilivero osuisi suoraan ongelman ytimeen ja ajaisi lukuisia hyviä asioita. Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen ei ole kovin korkealla ihmisten listalla, koska se on niin pitkän aikavälin ongelma – puhutaan vuosikymmenistä tai vuosisadoista. Politiikka taas pyörii vaalien välillä muutaman vuoden syklillä, talous vuosineljänneksen mittaisilla sykleillä ja arkielämä vain päivän mittaisilla sykleillä.”
Smithin mukaan avain hiiliveron ajamiseen on kytkeä se talouteen ja työpaikkoihin.
”Mikä on nouseva ala? Uusiutuva energia! Miten sitä edistetään? Hiiliverolla! Ilmastonmuutosta ei tarvitse edes mainita.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
