Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
3.11.2006 5.50
Vihreä Lanka tuntuu kaipaavan rohkeita sankarireporttereita. Luovia tietokirjoja peräävästä jutusta (VL 43/2006) sai käsityksen, että lehden tekijöitä innostavat vain maailmantalouden ja kansanmurhien etulinjoilla liikkuvien seikkailijoiden kertomukset. Mihin jäivät pitkää arkistotyötä kaipaavat perustutkimukset?
On totta, että Suomessa ei ole innostavaa reportaasiperinnettä, mutta tylsiäkin tietokirjoja tarvitaan. Kiinnostavaa ja oleellista tietoa löytyy myös – tai ehkä nimenomaan – kirjoista, joiden tekijä ei ole sotakentillä viihtyvä extreme-journalisti. On arveluttavaa väittää, että ainoastaan jutussa mainittujen tyyppiset tietokirjat olisivat kiinnostavia ja luovasti tehtyjä. Varsinkin Truman Capoten Kylmäverisesti-kirjan nostaminen esimerkilliseksi tietokirjaksi on eettisesti erittäin ongelmallista: Capote oli rakastunut toiseen haastateltavaansa ja kirjan teossa hän paloi niin loppuun, ettei käytännössä kirjoittanut enää mitään koko loppuelämänsä aikana. Onko kirjojen vaikuttavuus todellakin tärkeämpää kuin eettiset kysymykset?
Tweet