Dekkari kelpaa pokkarinakin

19.6.2008

Musta baskeri

Markkinamiehet ovat päättäneet, että pokkarit kuuluvat kesään. Niinpä pehmeäkantisia opuksia myydään parhaillaan alehintaan juhannuskansalle.

Itsekin sorruin kirjakauppaan etsimään luettavaa sateen varalle.

Kahlasin laajan valikoiman läpi, mutta sormiini ei tarttunut heti mitään. Esteetikko minussa ei halua ostaa pokkarisarjaan taitettua romaania: entä jos sattuisinkin pitämään kyseisestä teoksesta ja haluaisin sen pysyväksi osaksi kirjahyllyäni?

Voisin tietenkin panna pokkarin kiertoon ja ostaa teoksen uudestaan, nyt alkuperäisessä asussaan. Se ei olisi kuitenkaan sama asia. Kirjaan tarttuvat muistot siitä, missä ja milloin se on luettu. Eivätkä ne tartu tekstiin, vaan kansiin.

Jätin siis laatuproosan ostamatta ja pelasin varman päälle. En halua väheksyä dekkareita, mutta tuntuisi oudolta lukea niitä kovissa kansissa. Se ei vain sovi lajityypille.

Löysin Vares-dekkarin, jota en ollut lukenut aiemmin. Reijo Mäki on suomalaisista dekkarikirjailijoista ainoa, jonka kieli elää ja tapahtumat kulkee.

Muiden yrittäjien rinnalla Agatha Christiekin tuntuu vauhtiveikolta ja Maria Lang kielinerolta.

Mäki herjaa kaikkia tasapuolisesti. Naiset, maahanmuuttajat, viherpiipertäjät ja homoseksuaalit saavat osansa. Vahvimmin pilkkakirves osuu kuitenkin valkoiseen keski-ikäiseen heteromieheen.

Mäen taito kuvata miehisen oravanpyörän loukkuun jääneitä hahmoja on vertaansa vailla. Hän nostaa hienolla tavalla esiin patriarkaatin sisäiset valtarakenteet ja sen, kuinka myös miehet ovat sukupuolijärjestelmän uhreja.

Mäen teoksissa on vahva feministinen pohjavire. Sen erottamiseksi pitää pystyä ymmärtämään, että teoksen pohjimmainen viesti ei ole sama asia kuin päähenkilön mielipiteet.

Tämä jää liian usein sivistyneiltäkin lukijoilta ymmärtämättä.

Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä.

Tweet