Seksin oston täyskielto on riski

20.11.2009 14.12

Hanna-Kaisa Lähde

Seksin oston täyskiellosta on kokemusta ulkomailta. Se on tehnyt prostituoitujen elämästä todella vaarallista.

Vihreät Naiset -yhdistys vaati tuoreessa poliittisessa ohjelmassaan seksin oston täyskriminalisointia. Yhdistys rinnasti prostituution ihmiskauppaan.

Olen vihreiden naisten kanssa samaa mieltä siitä, että poliisin ja syyttäjän tulee suhtautua ihmiskauppaan vakavasti, mutta tähän tavoitteeseen emme pääse seksin ostoa kriminalisoimalla, vaan määrittelemällä ihmiskaupan ja parituksen tarkemmin lainsäädännössämme.

Itse en rinnasta ihmiskauppaa ja prostituutiota toisiinsa, sillä ihmiskauppaa on monenlaista. Siihen kuuluu elinkauppaa, lapsityötä, ihmissalakuljetusta ja osittain myös prostituutiota.

Paritus ei useinkaan ole ihmiskauppaa, ei ainakaan Suomessa, joten prostituutio ja ihmiskauppa eivät ole synonyymejä.

Oikeudessa prostituution ihmiskauppa tulkitaan helposti törkeäksi paritukseksi, jolloin prostituoitua kohdellaan todistajana eikä asianosaisena – eikä hän saa vahingonkorvauksia.

Seksin oston kriminalisointi on periaatteena kaunis ja kannatettava. En vain näe, kuinka se parantaa prostituoitujen tai ihmiskaupan uhrien asemaa.

Ymmärtääkseni vihreiden tavoite on tukea heikkoja. Toteutuuko se seksin oston kriminalisoimisella? Uskaltaudun uimaan vastavirtaan.

Olen ollut mukana etsivän työn valtakunnallisessa verkostossa ja seurannut prostituoitujen todellisuutta lähes ruohonjuuritasolta.

Etsivä työ pohjautuu Norjassa 1960-luvulla kehitettyyn sosiaalityön toimintamalliin, jossa työskennellään asiakkaan arjessa eikä odoteta, että hän saapuu ammattiauttajan luo virastoon tai toimistoon.

Etsivällä työllä tavoitetaan perinteisiä auttamisjärjestelmiä paremmin marginaaliryhmiä, kuten huumeiden käyttäjiä, prostituoituja, asunnottomia tai syrjäytymisvaarassa eläviä.

Olen paraikaa virkavapaalla Helsingin kaupungin etsivän nuorisotyön Katuluotsin johtajan tehtävistä. Työni kautta olen tutustunut myös Pro-tukipisteeseen, joka auttaa prostituoituja.

Ikävä kyllä, myös Katuluotsin asiakaskuntaan mahtuu nuoria tyttöjä ja poikia, jotka vaihtavat seksiä vaatteisiin, kaljaan ja tavaraan. Olemme havainneet, että osa kadulla paljon aikaansa viettävistä alaikäisistä tytöistä seurustelee itseään huomattavasti vanhempien miesten kanssa. Näihin suhteisiin liittyy usein seksi ja hyödykkeiden vaihto.

Suomessa on vuodesta 2006 lähtien ollut voimassa laki, joka kieltää seksin oston osittain, eli seksipalveluja ei saa ostaa ihmiskaupan tai parituksen uhrilta.

Prostituoidun näkökulmasta laki vaikuttaa toiselta kuin ne hyvät tavoitteet, joiden varjolla se säädettiin.

Osittaisen seksin ostokiellon oli tarkoitus suojella prostituoituja, mutta laki on todellisuudessa tehnyt prostituoitujen työstä entistä vaarallisempaa, kertoi Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen lokakuussa Imatralla vihreiden Ihmisyyden arvo ja hinta -seminaarissa.

Prostituoidut joutuvat nyt hankkimaan asiakkaansa piilossa, mikä lisää väkivallan uhkaa ja luo kentälle niin kutsutut ostajan markkinat.

Ulkomaalaisten prostituoitujen asema on erityisen heikko, koska heidät leimataan suomalaista helpommin parituksen uhreiksi, mikä saattaa heidät eriarvoiseen asemaan.

Ulkomaalaiset prostituoidut joutuvat näin työskentelemään suomalaisia kollegoita pienemmin palkkioin ja hoitamaan saman rahan eteen muita enemmän asiakkaita.

Norjassa on voimassa seksinoston täyskielto, ja tuoreiden kokemusten mukaan se on heikentänyt prostituoitujen tilannetta. He ovat esimerkiksi joutuneet antamaan asiakkalleen henkilötietojaan ja kotiosoitteitaan, jotta ostaja on voinut varmistua selustansa pysymisestä puhtaana.

Pro-tukipisteen lisäksi Suomen poliisit ovat vastustaneet seksin oston kriminalisointia. He ovat työssään huomanneet, että prostituutiossa mukana olevat ihmiset eivät enää kerro yhtä avoimesti kentän tilanteesta ja ongelmistaan.

Lisäksi kenttä on jatkuvassa liikkeessä, kun prostituoidut liikkuvat kiinnijäämistä välttääkseen maasta toiseen ja paikkakunnalta toiselle.

Vihreän liiton oman kriminaalipoliittisen linjapaperin viesti on selkeä: ”Hyvä sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa”. Se tulee muistaa myös prostituutiokysymyksen kanssa painiskellessa.

Prostituoidut ovat sekä naisia että miehiä. He edustavat aina marginaalista ihmisryhmää, mutta marginaalit koostuvat yksilöistä.

Osa myy seksipalveluja taloudellisista tai sosiaalisista syistä, hetkellisen rahan tarpeen vuoksi tai suuren rahan toivossa. Taustalla voi olla huumeiden käyttöä, opintojen rahoittamista, suuria sairaalalaskuja tai halu elättää köyhät vanhempansa.

Joukossa on sellaisiakin henkilöitä, joiden taidot eivät ole riittäneet rakentamaan muunlaista elämää.

Osa seksityöläisistä on houkuteltu ulkomailta tänne väärin lupauksin tai heidät on pakotettu alalle väkivallalla uhaten. He saattavat tienata rahaa parittajan pussiin säilyäkseen hengissä.

Eikö meidän tule parantaa näiden ihmisten asemaa, eikä heikentää sitä?

Minusta vyyhtiä tulee purkaa kon-kreettisin keinoin, jotka parantavat seksityöläisten oikeusturvaa ja asemaa.

He tarvitsevat oikeuden työterveyspalveluihin, lomiin ja muihin oikeuksiin, joita normaalisti kuuluu työntekijöille Suomessa.

On olemassa sekin vaihtoehto, että prostituoitua kohdellaan yksityisenä liikkeenharjoittajana. Silloin hän maksaisi verot ja maksut työstään ja saisi samat oikeudet kuin muut vastaavassa asemassa toimivat.

Monien mielestä menen tässä liian pitkälle. Minulta on kysytty, olisinko valmis kannustamaan omaa tytärtäni seksiyrittäjäksi, jos se olisi lailllinen ammatti.

Tätä kysymystä olennaisempaa on mielestäni se, kuinka varmistamme sellaisten ihmisten tasavertaisen kohtelun, jotka tekevät erilaisia valintoja kuin me itse.

Valtaosa Suomen prostituoiduista on ulkomaalaisia. Heitä voidaan suojella muuttamalla ulkomaalaislakia siten, että parituksen ja ihmiskaupan uhrin auttamista pidetään tärkeämpänä kuin työlupaa ja henkilöpapereita. Suojelun tarve menisi byrokratian edelle.

Muuten ilman työ- ja oleskelulupaa maassa oleva henkilö ei uskalla hakea virkavallalta apua, kun häntä pahoinpidellään tai kiristetään.

Nykyinen niin sanottu rajoitettu seksin ostokielto on ollut voimassa vasta muutaman vuoden. On syytä rauhassa tutkia, miten hyvin se toimii ja miten sen tehoa voi parantaa ihmiskaupan ja parituksen uhrien asemaa vaikeuttamatta.

Kirjoittaja on Imatran seudun Vihreiden puheenjohtaja ja Vihreän liiton oikeuspoliittisen työryhmän sihteeri. Hän on etsivän sosiaalityön ammattilainen.

Tweet