Iiro Törmä

Viinamäen kansa

16.11.2012 11.38

Anu-Elina Lehti

Alkuun pieni ajatusleikki. Kuvittele Suomeen musiikkimonopoli, joka valitsee kansalle virallisen soittolistan ja kieltää kaiken muun lailla. Yli tuhannen kappaleen listalla on jokaiselle jotakin, mutta kriitikkojen mielestä tarjolla on lähinnä kotimaista iskelmää. Muutaman kerran vuodessa tarjolla on muutama avantgardistisempi kappale, mutta ne myydään loppuun muutamassa päivässä suurten kaupunkien musiikinharrastajille.

Vertauksen takana on viinibloggaaja Arto Koskelo, joka kritisoi teoksessaan Viinipiru ja lupa läikyttää Alkon monopolia.

Koskelon mukaan Suomen nykyinen örvellyskulttuuri on seurausta holhouspolitiikasta. Suhteemme alkoholiin on kiero.

”Syyt viinin pitämiseen monopolin porttien takana ovat nykyään pitkälti taloudellisia ja fiskaalisia. Päättäjät eivät halua lahdata lypsävää lehmää, vaikka yleisesti tiedostetaankin, että viini on tekovälineenä tylsistyneen leipäveitsen luokkaa”, kirjoittaa Koskelo ja ihmettelee miksi Alko, toisin kuin Ruotsin Systembolaget, saa tehdä voittoa.

Koskelon painajainen saattaa toteutua ensi vuonna.

Hallitus aikoo tällä vaalikaudella uudistaa alkoholilakia. Tulossa on uusia kiristyksiä. Alkoholilain kokonaisuudistuksesta vastaa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd), joka on jo julkisuudessa väläytellyt alkoholimainonnan suitsimista.

Ennakkoon eniten äläkkää on herättänyt ajatus keskioluen laimentamisesta. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT julkaisi vuonna 2011 raportin, jonka mukaan ruokakaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisprosentin laskeminen 3,5:een pienentäisi Suomen kokonaiskulutusta yhdeksän prosenttia. Lisäksi alkoholikuolemat vähenisivät 350:llä vuodessa. Raportissa vertailtiin Suomen tilannetta 2010 ja Ruotsin kokemuksia keskiolutkiellon jälkeen 1977.

Arto Koskelon näkemyksen suomalaisesta alkoholipolitiikasta jakaa myös raivoraitis tietokirjailija Tommi Uschanov. Miksi Suomi on Suomi -teoksessa Uschanov kirjoittaa, että Suomessa on todellinen alkoholiongelma, mutta siitä ovat osaksi vastuussa ne, jotka ovat ylilyönneillään synnyttäneet alkoholimyönteisen vastareaktion.

Uschanov viittaa Helsingin yliopiston sosiaalihistorian professorin Matti Peltosen tutkimuksiin, joiden mukaan käsitys ”suomalaisesta viinapäästä” on luotu tietoisesti noin sata vuotta sitten.

Tuolloin työväenliikkeen ja poliittisen vasemmiston nousu oli päättynyt suurlakkoon ja vuoden 1906 eduskuntauudistukseen. Oikeisto kauhistui vasemmiston suosiota ja alkoi luoda heistä kuvaa alkoholia käyttävinä häiriköinä. Samaan aikaan vasemmisto julisti loukkaantuneena olevansa myös kauhistunut viinan kiroista.

Uschanovin mukaan politiikka muuttui hyveellisyyskilpailuksi, jossa menestyi vain julistamalla jyrkkää alkoholivastaisuutta. Pian eduskunta sääti Suomeen yksimielisesti kieltolain.

Omituista on se, että kieltolain säätämisen aikaan suomalaiset käyttivät alkoholia vähemmän kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin. 1900-luvun alussa alkoholin kulutus oli Suomessa vähäisempää kuin missään muussa sitä tilastoivassa maassa. Sataprosenttisena alkoholina suomalaiset kuluttivat tuolloin noin 1,5 litraa vuodessa asukasta kohden. Samaan aikaan määrä oli Italiassa 17,3 ja Ranskassa 22,9.

Vuonna 2010 Suomessa kulutettiin puhdasta alkoholia kymmenen litraa ihmistä kohden. Uschanovin mukaan tämä tarkoittaa, että suomalaiset ovat vihdoin saavuttaneet tason, jolla monet Euroopan maat olivat jo sata vuotta sitten ilman, että alkoholia olisi mielletty isoksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.

”Suomalainen alkoholipolitiikka oli monen sukupolven ajan tiukkaa ja ehdotonta tavalla, josta oli kadonnut kaikki suhteellisuudentaju. Viime vuosikymmeninä on tapahtunut kulttuurinen vastareaktio, joka on aivan yhtä voimakas ja päällekäypä kuin alkoholin vastuskampanjat aikoinaan”, Uschanov kirjoittaa.

Alkoholilain ja raittiustyölain uudistusta valmisteleva hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä pitää Uschanovin ja Koskelon näkemyksiä ”paskapuheena”.

”Noin voi puhua vain täydellisen tietämättömyyden tuomalla varmuudella”, Tuominen tuhahtaa.

Hänen mukaansa alkoholilainsäädäntöä lievennettiin vuosina 1969 ja 1995. Sen jälkeen kaikki alkoholihaittoja kuvaavat tilastot ovat kääntyneet nousuun.

”Kaikki oikea tutkimusnäyttö viittaa siihen, ettei kieltolakiteorialla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Se, että heroiinin käyttö on kielletty Suomessa, ei saa aikaan aikaan ihmisissä hallitsematonta pakkoa piikittää heroiinia suoneen.”

Tuominen kertoo, että sosiaali- ja terveysministeriössä odotetaan nyt Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tekemää katsausta alkoholihaittojen nykytilanteesta. Marraskuun lopussa valmistuu myös Valviran kartoitus lupa- ja valvontatarpeiden muutostarpeista. Joulukuussa STM:ssä valmistellaan ministeri Guzenina-Richardsonille annettava kooste. Sen perusteella ministeri tekee alkuvuodesta päätöksiä mahdollisista toimenpiteistä.

Tuomisen mukaan uutta kieltolakia ei enää tule.

”Puhdasta Alkon aikaa, jossa kaikki meni terveys edellä, ei enää tule. Lisäksi on myös pohdittava, mihin ihmiset ovat valmiita. Elämme kuitenkin demokratiassa.”

Alkoholilain uudistuksessa on tarkoitus myös lieventää vanhentuneita pykäliä. Laissa on esimerkiksi pykälä, jonka mukaan vähän isompien juhlien, esimerkiksi VPK-talojen tyyppisissä juhlatiloissa järjestettyjen häiden ja suurten syntymäpäivien, alkoholitarjoilusta pitää aina tehdä maksullinen ennakkoilmoitus poliisille, jotta virkavallalla on aikaa varautua järjestyshäiriöihin.

”Näitä ilmoituksia ei tedä, eli aika moni suomalaisista on tämän pykälän mukaan katsottava rikollisiksi”, Tuominen sanoo ja hymähtää.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että Alkon monopoli halutaan säilyttää nykyisenlaisena.

Tuomisen mukaan Alkon monopolijärjestelmä ei ole täydellinen. Jos myynti olisi vapaata, erilaisia alkoholinimikkeitä olisi esimerkiksi myynnissä reippaasti nykyistä enemmän.

Monopolia puoltavat Tuomisen mukaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdyt tutkimukset. Molemmissa alkoholimyynnin vapauttaminen johti välittömästi nuorten juopottelun ja rattijuopumusten lisääntymiseen.

Arto Koskelo on kirjassaan eri mieltä.

”Monopoli tuntuu tuottavan enemmän ongelmia kuin ratkaisee. Se edustaa poikkeamaa hyväksi havaittuun suomalaiseen hallintatapaan, joka perustuu lainkäytön oikeudenmukaisuuteen, läpinäkyvyyteen ja kohtuullisuuteen. Monopoli on myös kallis kuluttajille.”

Tweet