Yhdeksän aterian päässä anarkiasta

19.10.2012 9.12

Lasse Leipola

223. Näin paljon oli YK:n elintarvikejärjestö FAO:n ylläpitämä ruuanhintaindeksi joulukuussa 2010, kun tunisialainen vihanneskauppias Mohamed Bouazizi sytytti itsensä tuleen. Poliisi oli varoituksetta takavarikoinut Bouazizin tuotteet. Hän käynnisti liikehdinnän, joka levisi seuraavan kevään aikana läpi arabimaiden.

Vain kaksi kuukautta aiemmin, lokakuussa 2010, hintaindeksi oli rikkonut 200 pisteen rajan, minkä alle se ei ole sen jälkeen vajonnut. Vielä kesällä 2010 indeksi oli 170, mutta helmikuussa 2011 saavutettiin yhä voimassaoleva ennätys: 238.

Tämä raju nousu jätti pysyvän jäljen Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan.

Vaikka Bouazizin teon taustalla oli erityisesti turhautuminen Tunisian korruptoituneeseen poliisiin, on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan mellakoinnilla yhteys ruuan hinnan nousuun.

Yhdysvaltojen Cambridgessä toimivassa New England Complex Systems Institutessa tehdyn tutkimuksen mukaan sosiaalinen levottomuus, riippumatta sen taustalla olevista syistä, osuu lähes poikkeuksetta samoihin ajankohtiin kuin ruuan hintapiikit.

”Ruokaturvan heikkeneminen johtaa olosuhteisiin, joissa mikä tahansa satunnainen tapahtuma voi johtaa laajoihin väkivaltaisuuksiin”, tutkijat kirjoittavat.

He varoittivat Yhdysvaltain hallitusta ruuan hintojen aiheuttamista levottomuuksista vain neljä päivää ennen Bouazizin polttoitsemurhaa ja ruokakriisin kärjistymistä väkivaltaisuuksiksi.

Ruokakriiseistä puhuminen antaa kuitenkin väärän kuvan ruokamarkkinoilla tapahtuvasta kuohunnasta. Tätä mieltä on Maatalous- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) professori Jyrki Niemi.

”Pitäisi oikeastaan puhua hintakriisistä, sillä ruokakriisihän on jatkuvasti käynnissä”, Niemi sanoo.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n tuoreen raportin mukaan maailmassa on 870 miljoonaa aliravittua ihmistä.

”Hintapiikkien aikana tämä joukko kasvaa, kun on yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole varaa ruokaan.”

Niemi muistuttaa, että maailmassa ei edelleenkään ole pulaa ruuasta. Ongelma on sen tasapuolinen jakaminen.

Ruuan hintakehitystä ohjaa pitkällä aikavälillä erityisesti kolme tekijää: väestönkasvun ja vaurastumisen aiheuttama kysynnän kasvu, uuden viljelysmaan rajallisuus ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat tuotanto-ongelmat. Näiden yhteisvaikutuksen seurauksena ruuan hinta on noussut vuosituhannen vaihteen pohjalukemista ja nousee vastedeskin.

Lyhyen ajan kuluessa hintatasoon vaikuttaa tuotannon ja kysynnän suhde, johon vaikuttavat erityisesti sää ja satokauden onnistuminen. Näihin taseen muutoksiin reagoidaan markkinoilla yhä herkemmin, jolloin sään aiheuttamat hintavaihtelut voimistuvat. Eli jos sato ei onnistu ja varastot pienevät, markkinoilla hermoillaan ja hinta nousee.

”Maataloushyödykkeistä on tullut hyviä sijoituskohteita, mikä on lisännyt hintavaihteluita. Ruuan niukkuus saa aina markkinoilla aikaan epävarmuutta ja paniikkia”, Niemi sanoo.

Niemi muistuttaa, että vaikka kansainvälisessä raaka-ainepörssissä kaupattavan ruuan määrä kasvaa, on sen osuus kaikesta ruuantuotannosta alle kuudesosa. Osuus tosin vaihtelee voimakkaasti tuoteryhmästä riippuen: kahvi-, kaakao- ja sokerituotannossa kansainvälisen kaupan osuus on noin kolmannes, sianlihassa, maidossa ja riisissä se jää selvästi alle kymmenykseen.

”Suurin osa maailmassa tuotettavassa ruuasta syödään omassa maassa, mutta kansainvälisten markkinoiden hinnat toimivat referenssinä ja määrittävät siten myös paikallisia hintoja. Suomessakin viljan hinta määräytyy ensisijaisesti maailmanmarkkinahinnan mukaan, vaikka myös kotimaisen sadon onnistumisella on vaikutusta”, Niemi sanoo.

Viime kesänä markkinoilla vältettiin pahin paniikki ja hintojen nousu näkyi lähinnä viljatuotteissa eikä vuoden 2010 tapaan kaikissa elintarvikkeissa. Toinen hintakriisiä rajoittanut tekijä on se, etteivät suuret tuottajamaat ole tänä vuonna rajoittaneet omaa vientiään pitääkseen maansa hintatasoa matalana. Vuonna 2010 näin kävi muun muassa Venäjällä, jossa valmistauduttiin vaaleihin.

”Sillä halutaan turvata oman maan hintataso estämällä vienti korkeamman hintatason maihin. Ruokamarkkinoiden toimivuuden ja vakauden kannalta tällainen on erittäin ongelmallista, koska se pahentaa hintapiikkejä entisestään. Tältä onneksi tänä vuonna vältyttiin osaksi sen vuoksi, että kriisi oli lähtöisin Yhdysvalloista, jossa viennin rajoittaminen on poliittisesti mahdotonta.”

Toinen merkittävä mekanismi, johon suurvaltojen – erityisesti Yhdysvaltojen ja EU:n – on mahdollista vaikuttaa, on biopolttoaineisiin liittyvä politiikka.

”Tällaiset mandaatit, joissa biopolttoaineiden osuus on määritelty hinnasta riippumatta, ovat ongelmallisia, jos ruokamarkkinoilta halutaan vakautta.”

216. Syyskuussa 2012 indeksi oli vielä korkealla. Se on pysytellyt arabikevään jälkeen hieman yli 200 pisteessä. Viime keväänä näytti jo siltä, että se voisi laskea takaisin alle 200 pisteen. Sitten Yhdysvaltojen keskilännestä alkoi kuulua uutisia, jotka saivat markkinat hermostumaan.

Niemen mukaan nyt näyttää taas siltä, että kesän piikistä huolimatta hinnat ovat tasaantumassa.

”Viimeisten 10–15 vuoden aikana useampi kuin joka toinen vuosi on ollut sellainen, että ruokaa on tuotettu vähemmän kuin kulutettu ja varastot ovat pienentyneet. 2000-luvun alussa oli vielä helppo ottaa uusia viljelysalueita käyttöön. Enää ei ole. Metsää voisi raivata pelloksi, mutta se aiheuttaa ympäristöongelmia.”

Niemen mukaan ainoa vaihtoehto onkin tuotannon tehostaminen. Hehtaarilta pitää saada entistä enemmän ruokaa.

Samaan aikaan, kun tuotannon kasvattaminen on nihkeää, kysyntä kasvaa. Kehittyvissä maissa, erityisesti Aasiassa, ihmiset syövät entistä enemmän lihaa. Tuotantopinta-alaa, niin rehuviljelyyn kuin laiduntamiseen, tarvitaan yhä enemmän ja enemmän.

Yksi väistämätön seuraus on lihansyönnin vähentäminen. Viime elokuussa joukko tutkijoita varoitti brittilehti Guardianissa, että pelkästään veden riittävyyden vuoksi eläintuotteiden osuus ravinnosta on saatava nykyisestä 20 prosentista noin 5 prosenttiin, jotta vuodelle 2050 ennustettu väestönkasvu ei johda katastrofaaliseen ruokapulaan.

Seuraavaksi markkinoiden katseet kääntyvät eteläiselle pallopuoliskolle. Miten hyvin sadot onnistuvat Australiassa, Brasiliassa ja Argentiinassa.