Liikenteen hinta

16.4.2010 14.35

Hannu Hallamaa

Liikenteen hinta ihmiselle ja ilmastolle on kova. Suomi etsii siihen ratkaisua älyliikenteestä. Onko älyliikenne samanlainen tyhjä mantra kuin innovaatiopuheet?

Suomi aikoo ratkaista älyliikenteen avulla monta ongelmaa kerralla. Hallitus haluaa vähentää sen avulla liikenneonnettomuuksia, ilmastorasitusta ja julkisen vallan liikennekuluja. Lisäksi älyliikenteestä odotetaan suomalaisille yrityksille hyvää bisnestä ja vientiartikkelia.

Hallitus linjasi viime viikolla iltakoulussaan, että Suomi nostetaan 2010-luvulla merkittäväksi älyliikenteen tuotteiden ja palveluiden tuottajaksi ja viejäksi. Hallitus kertoo vielä kevään kuluessa, kuinka tämä tapahtuu, eli millainen on kansallinen älyliikenteen strategiamme vuosina 2010–2015.

Hallituksella on paineita. Se on luvannut, että Suomen liikenteessä kuolee tähän vuoteen mennessä enää alle 250 henkeä vuodessa, vaikka 2000-luvulla uhreja on ollut keskimäärin 370. Tavoite ei näytä toteutuvan.

Viime vuonna Suomessa sattui historiallisen vähän kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia, mutta uhreja oli silti 281.

Hallitusohjelmaan kirjattu aikomus tukea älykkään liikenteen avulla turvallista liikkumista, ilmastopolitiikkaa ja kestävää kehitystä on edennyt varsin hitaasti. Se on suuri hanke, ja aikaa konkreettisiin toimiin on enää vajaa vuosi.

Älyliikenne merkitsee Suomessa suurta ajattelutavan murrosta. Liikenteen pulmia ei yritetä enää ensimmäiseksi ratkoa rakentamalla uusia väyliä, vaan liikkumalla tietotekniikan avulla nykyistä fiksummin ja tehokkaammin.

”Ilmastonmuutos ja globalisaation vaikutukset ovat liikennepolitiikan ykkösteemoja, mutta älyliikenne seuraa heti kannoilla”, kertoo liikennepalveluyksikön päällikkö, hallitusneuvos Silja Ruokola liikenne- ja viestintäministeriöstä.

Tulevaisuuden auton kojelaudalla on ehkä näyttö, johon pomppaa varoitus edessä odottavasta jäisestä tiestä ja ääni kaiuttimista varmistaa, että kuljettaja on huomannut viestin.

Autoilijan kannalta näkyvin älyliikenteen osa on järjestelmä, joka auttaa ennakoimaan liikenteen vaaroja ja ongelmia. Tieto on tarkoitus ohjata esimerkiksi auton näyttöön tai älypuhelimeen.

Suomi aikoo käyttää älyliikenteeseen vuoteen 2015 mennessä 400 miljoonaa euroa, suurin osa siitä valtion rahoja.

Rahat käytetään esimerkiksi kännykällä toimivaan joukkoliikenteen valtakunnalliseen maksujärjestelmään, tieliikenteen automaattivalvonnan lisäämiseen ja tiemaksujärjestelmän kokeiluun.

Valtio uskoo säästävänsä älyliikenteen avulla euroja, kun ratojen, maanteiden ja meriliikenteen ohjausjärjestelmät uusitaan tehokkaammiksi.

Älyliikenteen toivotaan vähentävän Suomen liikennekuolemia vuoteen 2020 mennessä 50:llä vuodessa. Pitkään älyliikenteen parissa työskennellyt liikenne- ja viestintäministeriön liikenneneuvos Seppo Öörni sanoo, että siihen on kolme konstia.

Jos järjestelmä ilmoittaa kolarista automaattisesti hätäkeskukseen, säästyy vuodessa noin 15 suomalaisen henki. Kymmenkunta ihmistä nykyistä enemmän jää henkiin, jos tietotekniikka varoittaa autoilijoita tasoristeyksestä. Ja muu suoraan kuljettajille välitettävä liikennetieto säästää loput 25 henkeä.

Älykkään ohjauksen hyödyistä Öörni tarjoaa esimerkiksi Helsingin sisääntuloteillä pari vuotta sitten sattuneen 400 auton kolaroinnin. Nykyistä parempi tiedonvälitys olisi lieventänyt sumaa.

”Tuli poikkeuksellisen liukas paikallinen keli, josta ei saatu autoilijoille riittävän nopeasti tietoa.”

Edellytykset ajantasaiseen keli- ja liikennetiedon välittämiseen ovat jo olemassa, mutta niitä pitää Öörnin mukaan kehittää kokeiluvaiheesta käyttöasteelle, palveluiksi.

Älyliikenteen lisäksi tarvitaan muitakin parannuksia liikenneturvallisuuteen.

”Lisää automaattista valvontaa, keskikaiteita Ruotsin malliin ja uudempaa autokantaa”, kertoo tutkimusprofessori Juha Luoma Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta keinoista liikennekuolemien vähentämiseksi.

Meillä on vielä matkaa liikenneturvallisuuden huippumaiden, Ruotsin, Hollannin, Norjan ja Britannian tasolle. Kärkikastiin pääsemiseksi liikennekuolemia pitäisi Luoman mukaan vähentää 30 prosenttia.

Hallitus odottaa älyliikenteestä myös hyvää bisnestä, jopa merkittävää vientituotetta. Tavoite on haastava, sillä vain runsas vuosi sitten selvitysmies Risto Kulmala teki liikenneministerille selvityksen, jonka mukaan Suomi on jäänyt älykkäässä liiikenteessä jälkeen läntisestä Euroopasta, Japanista ja Yhdysvalloista.

Seppo Öörnin mukaan jotain on kuitenkin jo tekeillä. Suomi on vahva sään mallintamisessa keliksi. Vaisala hallitsee keli- ja sääanturit, ja Destia tarjoaa liikennekelipalvelua Pohjoismaissa ja on viemässä sitä Baltiaan.

”Palvelut syntyvät tiedosta. Julkiset tiedot ruuhkista, säästä ja kelistä voisivat olla tietotorilla alan palveluja tuottavien yritysten käytössä,”

Suurin osa Suomen ruuhkista aiheutuu Öörnin mukaan liikenteen häiriötilanteista. Jos kaikki autoilijat saisivat nopeasti tietoa kelistä, onnettomuuksista ja liikenteestä, ruuhkat vähenisivät.

Älyliikenteen avulla liikenneverkon käyttö voi tehostua jopa 20 prosenttia, kun kolarit ja niiden aiheuttamat tukokset vähenevät. Ja ruuhkien vähentäminen pienentää kasvihuonekaasujen päästöjä.

Älyliikenne ei yksin riitä, jos Suomi aikoo saavuttaa liikenteen ilmastotavoitteen. Tarvitaan myös yhdyskuntarakenteen tiivistämistä.

Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Mika Ristimäki sanoo, että Suomessa on vähitellen alettu ymmärtää fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan autoyhteiskunnan tulleen tiensä päähän. Selvimmin se näkyy pääkaupunkiseudulla.

Ristimäki on tutkinut yhdyskuntarakennetta ja sen vaikutusta liikenteeseen.

”Murrosvaihe on selvästi menossa. Keskustelua hallitsevat sähköautot.”

Tiistaina esimerkiksi ministeri Vehviläinen määräsi selvitysmiehen tutkimaan, miten sähköautojen asiaa voi Suomessa tuupata eteenpäin.

Ristimäki pitää tärkeänä, että autoriippuvuuden ongelmat pidetään sähköautoinnostuksesta huolimatta esillä.

”Jos tuotetaan vain autoiluun perustuvaa yhdyskuntarakennetta, se tulee kalliiksi ja hankalaksi. Tässä suhteessa tuuli on varsinkin Helsingin seudulla kääntynyt, mutta erittäin autoistuneissa keskisuurissa kaupungeissa keskustellaan lähinnä pyöräilyn lisäämisestä.”

Ristimäen mukaan erityisen tärkeää on kehittää poikittaisliikennettä. Pääkaupunkiseudulla on kymmenkunta alakeskusta, esimerkiksi Tikkurila, Itäkeskus, Leppävaaran ja Tapiola. Tehokkaalla joukkoliikenteellä saadaan niiden välistä poikittaisliikennettä nyt tukkivat autot pois teiltä.

Liikenteen määrä ei vähene, jos kaikkien pitää matkustaa töihin keskustaan tai keskustan kautta.

Suuri kysymys on myös, kuinka liikenne sopeutuu väestön vanhenemiseen. Ei nimittäin ole odotettavissa, että suuret ikäluokat lopettaisivat liikkumisen edes eläkeellä.

”Aktiivinen ikä jatkuu, seniorit eivät enää jää kiikkustuoliin. Eurooppalainen arvio on, että autoistuminen ja liikkuminen lisääntyy.”

Ikääntyvä väki pitää Ristimäen mukaan saada julkisen liikenteen väylien varteen, jotta liikkuminen sujuu joustavasti ja ekologisesti.