Jussi Vierimaa

Jyri Jaakkola

28.5.2010 10.00

Anu-Elina Lehti

Hän pyöräili lumihangessa, asui uima-altaassa ja suostui rakkaan Estelle-laivansa myymiseen, jotta aktivistit eivät uupuisi työtaakan alla sankarivainajiksi. Sitten hän lähti Meksikoon tukemaan alkuperäiskansoja.

Mustaa silmää ei voinut olla huomaamatta.

Keväällä 2008 Reilua kauppaa tukevan Uusi Tuuli -yhdistyksen vapaaehtoistyöntekijä Jyri Jaakkola asensi Linux-käyttöjärjestelmää yhdistyksen tietokoneisiin ja esitteli ylpeänä ruhjeitaan kollegoille.

Kansalaisjärjestöjen kotipesässä Turun Aurinkotehtaalla Jaakkola tunnettiin rauhallisena miehenä. Nyt hän oli kaikkien yllätykseksi alkanut harjoitella kilpanyrkkeilyä.

Jaakkolan uusi harrastus herätti kummastusta.Osa hänen tuttavapiiristään piti nyrkkeilyä barbaarisena ja väkivaltaisena lajina.

”Jos joku käy kimppuuni mielipiteideni vuoksi, niin pitäähän sitä osata lyödä takaisin”, Jaakkola vitsaili.

Jyri Jaakkola tarvitsi vahvaa selkärankaa ja taistelutahtoa, koska hänen näkemyksensä hyvästä yhteiskunnasta eivät olleet aivan tavanomaisia.

Jaakkola piti kapitalistista järjestelmää kestämättömänä ja kirjoitti paljon anarkismista ja kommunalismista blogeissaan ja järjestölehdissä.

”Kapitalismi ja hierarkiat eivät vielä ole alistaneet meitä pelkiksi kuluttaja–työntekijä-koneiksi. Toimimme perheissämme, ystävien kesken ja esimerkiksi naapuriapua antaessamme varsin eri tavoin kuin kapitalistinen logiikka olettaisi. Lisäksi kapinoimme hiljaa ja ehkä tiedostamattammekin erilaisia kontrolleja ja kapitalistista riistoa vastaan: myöhästelemme töistä, hidastelemme sinne päästyämme, venytämme kahvitaukoja ja puhumme niitä näitä työaikaan.”

Näin Jaakkola kirjoitti Uuden Tuulen julkaisemassa kirjassa Ekologinen velka, jonka artikkeli Kuluttava työ ja siitä vapautuminen löytyy myös netistä. Tekstistä välittyy ideologialleen omistautuneen nuoren miehen persoona. Hän puhuu asioista vakavasti, mutta ei paasaa tai tuomitse.

Jaakkola syntyi Joensuussa vuonna 1977. Perhe muutti pian Tampereelle, jossa Jaakkola aloitti vuonna 1984 ala-asteen Lentävänniemen koulussa.

Uskonnon sijasta hän opiskeli elämänkatsomustietoa. Se herätti koululaisessa kysymyksiä, joita puitiin iltaisiin ruokapöydän ääressä. Lapsuudenkodissa keskusteltiin politiikasta. Se taisi ruokkia jo muutenkin pohtivana pidetyn pojan ajattelua.

1990-luvulla Jaakkola aloitti kilpauinnin Tampereen työväen uimareissa. Hän oli tunnollinen harjoittelija, muttei riittävän kilpailuhenkinen saavuttaakseen huippu-urheilijalta vaadittavan tason. Jaakkola arvosti uintiharrastuksen sosiaalista puolta enemmän kuin tuloksia.

Jaakkola erottui muista Tampereen Kalevan uintikeskuksne uima-altaan reunalla värjöttelevistä urheilijateineistä. Hänen hengailuaan paikallisten graffitipiirien liepeillä seurattiin uintiporukoissa ihailunsekaisella kummastuksella.

Sääntöjä kaihtamaton mielipideautomaatti Jaakkola tagasi tussilla iskulauseita uimahallin pukukaappeihin. Osa merkinnöistä on yhä tallella.

Tampereen Sammon lukiosta 3,5 vuoden urakan jälkeen ylioppilaaksi valmistunut Jaakkola kirjoitti kaksi laudaturia ja muutaman eximian.

Kirjoitusten jälkeen hän haali kasaan pienen maallisen omaisuutensa ja suuntasi Turkuun aloittaakseen siviilipalveluksen A-klinikan nuorten lääkkeettömässä yhteisöhoitokodissa. Klinikalla käytettiin päihdehoidossa vain luonnonmukaisia menetelmiä, kuten akupunktiota ja hierontaa.

Siviilipalveluksen jälkeen Jaakkola aloitti opinnot Åbo Akademissa ja myöhemmin Turun yliopistossa. Sosiologiaa, valtio-oppia ja sosiaalipolitiikkaa opiskellut Jaakkola ei koskaan valmistunut, sillä hänen kiinnostuksensa suuntautui kehitysmaakauppaan.

Kansainvälisen solidaarisuusvaihdon projektit veivät hänet pitkiksi ajoiksi Euroopan Maailmankauppojen verkoston vapaaehtoiseksi työntekijäksi Hollantiin ja Ruotsiin.

Maailmakauppaliiton kautta Jaakkola löysi Reilun kaupan rahtipurjelaivan Estellen. Hän tempautui kokopäivätoimisesti mukaan laivan kunnostuksesta ja ylläpidosta huolehtineen yhdistyksen Uuden Tuulen toimintaan.

Jaakkola oli useaan otteen yhdistyksen puheenjohtaja. Hän oli idealisti, joka kirjoitti hankehakemukset ja piti huolta projektien seurannasta. Hän oli isossa roolissa, kun Estelle vei vuonna 2002 Afrikan Angolaan yli 70 tonnia avustustarvikkeita.

Jaakkola voi pahoin jo pienessäkin aallokossa. Varmistaakseen projektin onnistumisen hän lensi edeltä Angolaan hankkimaan Suomeen vietäviä tuotteita.

Uusituulilaisten haavena oli purjehtia Estellellä Meksikoon vuonna 2012. Unelma ei kuitenkaan toteutunut, sillä tämän vuoden maaliskuussa yhdistys päätti työvoiman ja resurssien puutteen vuoksi myydä laivan.

Jaakkola puolsi laivan myymistä, vaikka yritti välttää päätöstä viimeiseen asti. Työ Estellellä oli kuluttanut monet vapaaehtoiset loppuun, eikä Jaakkola halunnut heistä sankarivainajia.

Kulutusyhteiskuntaa kritisoiva Jaakkola eli kuten opetti. Hän pyöräili lumihangessa ja dyykkasi aktiivisesti. Jaakkola ei tiettävästi koskaan ottanut työstään palkkaa, vaan eli pääsääntöisesti opintotuella tai sosiaaliavustuksilla.

Jaakkolaa leimasi tietynlainen juurettomuus. Hänellä ei ollut juurikaan tarvetta henkilökohtaiseen omaisuuteen. Jos pyörästä puhkesi kumi, hän ei välttämättä paikannut sitä, vaan käveli mieluummin.

Kun Jaakkolan puutaloasunto meni remonttiin ja myytiin, hän muutti väliaikaisesti patjalle tutun kommuunin tyhjään uima-altaaseen. Evakko venyi kolmeen vuoteen.

Sosiaalisesti lahjakas Jaakkola arvosti yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä. Hän ei kritisoinut kanssaihmisiään, ja puuttui asiaan heti, jos kuuli toisten puhuvan kielteisesti heistä.

Kilpaurheilijan tausta näkyi Jaakkolassa voimakkaimman urheiluvaiheen jälkeenkin. Hän pelasi innokkaasti jalkapalloa ja pani Uuden Tuulen harjoittelijan juoksemaan Cooperin testin.

Vuonna 2005 Jaakkola kävi lähellä kuolemaa. Maailmankaupan matkalla Bangladeshissa hän sairastui A-hepatiittiin ja vaipui kolmeksi päiväksi koomaan.

Päästyään jaloilleen Jaakkola ymmärsi kouriintuntuvasti, että selvisi sairaudesta hengissä vain siksi, että oli vakuutettu ja hyväosainen pohjoisen asukki. Tämä tapahtuma taisi osaltaan radikalisoida Jaakkolan ajattelua ja toimintaa.

Hän kiinnostui viime vuosina erityisesti ilmasto-oikeudenmukaisuudesta ja meksikolaisista solidaarisuusliikkeistä.

Jaakkola matkusti joulukuussa Kööpenhaminan ilmastokokokoukseen ilmastoneuvotteluja vastustaneen Hyökyaalto-liikkeen mukana, ja hänet pidätettiin mielenosoituksissa kahteen otteeseen.

Hän ei nähnyt YK:n johtamia ilmastoneuvotteluja oikeana vastauksena ilmasto-ongelmiin.

”Ilmastokriisiä ei ratkaista nykyisen järjestelmän puitteissa. On aktivoiduttava ja luotava ruohonjuuritason liike, joka kumoaa nykyiset globaalit valtasuhteet ja talouden toimintaperiaatteet”, Jaakkola totesi Takku.net-sivuston haastattelussa.

Kun Jaakkola kiersi muutama vuosi sitten Make Fair Trade Greener -hankkeen mukana Euroopassa, hän tutustui Meksikon alkuperäiskansoja puolustavaan zapatisti-solidaarisuusliikkeeseen.

Jaakkola innostui Meksikon alkuperäiskansojen vahvasta pyrkimyksestä itsehallintoon ja siitä, millaisella voimalla zapatistijärjestöt yrittivät rakentaa uudenlaista yhteiskuntaa hallituksen vastustuksesta huolimatta. Uusi Tuuli alkoi kampanjoida aktiivisesti Meksikon alkuperäiskansojen tilanteesta.

Vuonna 2009 Jaakkola haki ulkoasiainministeriöltä hankeapurahaa matkustaakseen Meksikon Oaxacaan. Vallankumouksen mahdollisuus oli Oaxacassa voimakkaasti ilmassa, ja Jaakkola halusi olla näkemässä uudenlaisen autonomisen yhteiskunnan syntymisen.

Sellaisen, joka toimisi paremmin kuin länsimainen kapitalismiin perustuva järjestelmä. Hän toivoi soveltavansa tätä oppia myöhemmin Suomessa.

Jaakkolan oli tarkoitus toimia Uuden Tuulen verkkotoimittajana ja tiedottaa Oaxacan tapahtumista eurooppalaisille. Hänen aikoi myös järjestellä Meksikossa yhteistyökuvioita loppuvuoden ilmastokokousta varten.

Joulukuussa 2009 ulkoasiainministeriö lähetti Jaakkolalle myönteisen rahoituspäätöksen. Toiveikas Jyri Jaakkola varasi helmikuun 23. päiväksi lennon Meksikoon.

Jyri Jaakkola, 33 v.

• Pitkän linjan kansalaisaktivisti Jyri Jaakkola surmattiin 27. huhtikuuta Meksikon Oaxacassa. Hän oli matkalla intiaaniväestön autonomiseksi julistautuneeseen San Juan Copalan kylään ulkomaisena tarkkailijana, kun puolisotilaalliset Ubisort-joukot ampuivat hänet ja paikallisen Cactus-järjestön johtohenkilön Beatriz Alberta Cariño Trujillon.
• Suomen ulkoasiainministeriö on jättänyt Meksikon valtiolle virallisen nootin tapahtumasta. Myös presidentti Tarja Halonen on korostanut, että tapaus tulee selvittää ja syylliset saattaa vastuuseen.
• Turkulaisen Jaakkolan Tampereen ystävät ovat muistaneet häntä maalaamalla vanhan tehtaan seinään Pispalassa suuren muotokuvan Jyristä.
• Kaikille avoin Jaakkolan muistotilaisuus järjestetään 6. kesäkuuta klo 13 Turussa Manillan kulttuuritehtaalla.
• Mahdolliset muistamiset pyydetään osoittamaan tilille 472650–232433. Rahat käytetään Uusi Tuuli -yhdistyksen kirjahankkeisiin ja solidaarisuuskahvi Cafe Caracolin maahantuontiin.
• Jaakolan blogia voi lukea osoitteessa toinenmeksiko.org

Tweet