Mikael Ahlfors

Neljän vuoden vääntö

1.7.2009 10.51

Jussi Karmala

Väistyvä puheenjohtaja Tarja Cronberg vei vihreät vaalivoittoihin ja valtavirtaan. Maakunnissa häntä rakastetaan paljon – eduskuntaryhmässä vähemmän.

Olohuoneen ovensuussa on pino kirjoja, päällimmäisenä Hannele Pokan Porvarihallitus vuodelta 1994.

Cronberg on johtanut vihreitä neljä vuotta. Tänä aikana vihreät ovat voittaneet kahdet vaalit, kasvattaneet jäsenmääräänsä ja lisänneet kannatustaan maakunnissa. Silti vihreiden sisäpiiri ei ole puheenjohtajaansa täysin tyytyväinen.

Onko väistyvälle puheenjohtajalle jäänyt jotain hampaankoloon?

Cronberg oli ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntaan vuonna 2003. Kun hän teki vaalityötään Pohjois-Karjalan kylissä, nousi kaikkialla esiin Markus Drake. Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Drake kannatti avoimesti kannabiksen laillistamista.

Cronbergia harmitti, että yksi henkilö leimaa koko puolueen. Kun hän päihitti täpärästi Anni Sinnemäen puheenjohtajavaalissa keväällä 2005, hänen pääsanomansa oli, että kettutyttöihin ja huumeidenkäyttäjiin liittyvät myytit on kumottava. Vihreistä piti tehdä hyväksyttävä vaihtoehto myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Entinen Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Cronberg ryhtyi töihin. Vihreiden kokouskäytännöt muuttuivat. Nyt kokoukset alkoivat ajallaan. Maakuntien piirijärjestöihin palkattiin ihmisiä tehtäviin, jotka ennen hoidettiin vapaaehtoistyönä. Matkustussäännöt selkeytyivät, taloudenpitoon tuli ryhtiä.

Puheenjohtajan persoona toi vihreille yleispoliittista uskottavuutta. Hän oli 60-vuotias, asui Pohjois-Karjalassa, ajoi autoa, söi lihaa ja oli helposti lähestyttävä.

Puolueen yhtenäisyys oli Cronbergille tärkeää. Hänen kaudellaan vihreät välttivät – osittain tuurilla – suuret skandaalit ja rivit näyttivät yhtenäisiltä.

”Yhtenäisyys on tärkeämpää kuin se, että annetaan kaikkien kukkien kukkia”, Cronberg sanoo nyt.

Cronbergin kansanedustajavuosina vihreät keskustelivat kiivaasti siitä, saako puolue kasvaa vai pitääkö sen olla politiikan omatunto. Cronbergille itselleen oli selvää, että vihreiden pitää kasvaa.

Eduskuntavaaleissa 2007 Cronberg jäi parin sadan äänen päähän kansanedustajapaikasta. Vihreät saivat kuitenkin yhden lisäpaikan ja pääministeri Matti Vanhanen kutsui puolueen hallitusneuvotteluihin. Edessä oli Cronbergin poliittisen uran vaikein paikka.

Vihreiden ryhmä kokoontui säätytalolla huhtikuisena lauantai-iltana pohtimaan neuvotteluja. Hallitusohjelma piti joko hyväksyä tai hylätä seuraavana päivänä. Tunnelma oli kireä: tuleeko tästä nyt mitään. Eniten hiersivät ympäristökysymykset, erityisesti vesilaki.

”Fiilis oli, että nyt lähdetään hallitusneuvotteluista. Minä sain kuitenkin puheenjohtajana kasattua tavoitelistan. Niistä saatiin seuraavana aamuna hallitusohjelmaan suuri osa, kuten Vuotos, perheiden sisäinen adoptio ja vaalilaki”, Cronberg muistelee.

Porvarihallituksessa Cronbergista tuli työministeri. Hän uppoutui ministerin työhön, ja monet vihreät kokivat, että puolueen puheenjohtajuus jäi sivuseikaksi. Cronberg saa hallituskumppaneilta kiitosta maltillisuudesta ja kompromissikyvystä. Kriittisten vihreiden mielestä puolue on jäänyt hallituksessa varjoon kommentoimaan muiden esityksiä.

Cronberg tietää saaneensa kritiikkiä äänettömyydestään. Itse hän kokee panostaneensa puolueen sisäiseen johtajuuteen orgaanisena puoluejohtajana, joka kuuntelee muita ja hakee yhteistä kantaa.

Cronbergin mielestä vihreät ovat onnistuneet hallituksessa erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikassa. Puhe ilmastonmuutoksesta ja uusiutuvasta energiasta on levinnyt kaikkiin puolueisiin. Cronberg uskoo, että sama kehitys nähdään keskusteluissa perustulosta, yleisen asevelvollisuuden lakkauttamisesta ja eläinten oikeuksista.

Cronberg luettelee mielellään saavutuksiaan ministerinä:

”Tieteen ja taiteen tekijöiden sosiaaliturva, siviilipalveluksen lyheneminen ja perusteettomien pätkätöiden kieltäminen.”

Cronbergia ovat harmittaneet porvarihallituksessa eniten veronkevennykset ja perusturvan noston takkuaminen.

”Työministerinä näen, kuinka köyhyysrajalla eläminen synnyttää vihaa yhteiskuntaa kohtaan.”

Viime syksyn voittoisat kuntavaalit olivat Cronbergin uralla komea hetki. Suurinta kannatuksen kasvu oli Lapissa, Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Keskustapuolueen kannatusalueilla vihreiden kannatus jopa tuplaantui – joskin lähtötaso oli olematon.

Maakunnissa Cronbergia rakastetaan, mutta Helsingissä vihreiden suhde puheenjohtajaansa on monimutkainen. Monet pääkaupunkiseudun vihreistä pitivät Cronbergin valintaa katastrofina. Tämän pelättiin karkottavan kaupunkien nuoret äänestäjät.

Vaaleissa pelko osoittautui turhaksi. Kuitenkin osa vihreistä vaikuttajista ajattelee yhä, että vihreiden kasvu on tapahtunut Cronbergista huolimatta.

Cronbergin ahtisaarimainen nousu politiikan ulkopuolelta puolueen puheenjohtajaksi ja ministeriksi aiheutti närää eduskuntaryhmässä. Cronberg ohitti noin vain monta pitkän uran tehnyttä vihreää. Lisäksi varsinkin Cronbergin kansanedustajauran alkuaikoina eduskuntaryhmä koki, ettei hän ollut tarpeeksi paikalla.

Cronbergille kritiikki konkretisoitui ensimmäisen kerran, kun puoluevaltuuskunta äänesti eduskuntavaalien jälkeen työministeristä.

”Monet kokivat, että Heidi Hautala olisi ansainnut paikan pitkällä kokemuksellaan. Ymmärrän sen, mutta minusta puheenjohtajan pitää olla ministeri.”

Toinen kova kolaus tuli kuntavaalien jälkeen. Cronberg juhli vaalivoittoa sunnuntaiyönä. Keskiviikkoaamun Helsingin Sanomissa Osmo Soininvaara sanoi, että seuraviin eduskuntavaaleihin pitää mennä uuden puheenjohtajan voimin, koska istuvan puheenjohtajan kausi päättyy heti vaalien jälkeen.

”Se oli kaamea tilanne. Olin tehnyt kuntavaaleissa valtavasti töitä, voittanut vaalit ja melkein seuraavana päivänä minua vaadittiin eroamaan.”

Eduskuntaryhmässä Cronberg on joutunut hankalaan välikäteen. Hän on saanut puolustaa porvarihallituksen hankalia esityksiä kriittisille vihreille. Esimerkiksi kysymys kauppojen sunnuntai-aukiolosta on edelleen levällään.

Tänä keväänä hankausta tuli myös europarlamentin vihreiden kanssa, kun parlamentti käsitteli työaikadirektiiviä. Suomen hallitus kehotti meppejä äänestämään direktiivin puolesta. Suurin osa mepeistä – myös vihreiden Satu Hassi – äänesti vastaan, koska direktiivin katsottiin heikentävän työntekijöiden oikeuksia.

Cronberg ajoi direktiiviä saatuaan sen perintönä edelliseltä hallitukselta.

”Direktiivi oli esillä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella niin vahvasti, että sen arvostelu olisi tulkittu takinkäännöksi ministerineuvostossa.”

”Olisin kyllä itsekin meppinä äänestänyt direktiiviä vastaan”, sanoo tänä keväänä eurovaaliehdokkaaksi lähtenyt Cronberg.

Cronberg on ollut pragmaattinen, kompromissikykyinen ja monen mielestä epäpoliittinen puoluejohtaja. Konsensusta rakastaville valtavirran suomalaisille tämä on ollut mannaa. Vihreitä on uskaltanut äänestää. Puolueen radikaaliryhmät on lakaistu sivuun.

Nyt vihreiden johtoon nousee Sinnemäki, kolmekymppinen helsinkiläinen, joka on tehnyt lähes koko työuransa vihreässä politiikassa.

Cronbergin mielestä on hyvä, että puheenjohtajaprofiili vaihtuu.

”Toivon, että Anni voi ärhäkkäänä poliitikkona hyödyntää muokkaamaani maaperää.”

Sinnemäen tehtävä on korostaa uudelleen vihreitä perusarvoja, kuten ympäristönsuojelua ja eläinten oikeuksia, jotka eivät Cronbergin kaudella ole olleet niin paljon esillä.

”Voi olla ihan hyvä, jos Anni haluaa olla taas vähän enemmän omatunto.”

Ehkäpä Cronberg ojentaa puoluekokouksessa vaivihkaa Porvarihallitus-kirjan Sinnemäelle. Uusi puheenjohtaja voi hakea sieltä perspektiiviä, kun lama syvenee ja kuudes ydinvoimala lävähtää esityslistalle.

Kuka?

Tarja Cronberg, 65.

• Vihreä työministeri, tekniikan tohtori.
• Ollut professori, Kööpenhaminan rauhantutkimusinstituutin johtaja ja Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja.
• Lempipoliitikko Matti Vanhanen. ”Ottaa kaik- kien mielipiteet huomioon. Miksi keskusta vain kritisoi, eikä nosta Vanhasen johtajantaitoja esille?” Suosikkivihreä on Oras Tynkkynen.
• Lempiruoka haukipullat, juoma karpalomehu.

Tweet