Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Markku Jussila on yksi tavaravuokraamo Kuinoman perustajista.
7.7.2009 12.57
Monesta lajista on tullut katastrofi-matkailua, kun harrastajat lentelevät kamakassiensa kanssa ympäri maailmaa. Intohimoharrastaja Markku Jussila kyllästyi kulutushysteriaan ja perusti nettiin tavaravuokraamon.
Kun Markku Jussila oli lukiolaispoika, hän häikäistyi tavarasta ensimmäisen kerran. Laskettelumatkalla Sveitsissä hän kyläili pienessä hiihtopummien asuinyhteisössä, joka oli täpötäynnä urheiluvälineitä. Tavaravuorten välissä kulkivat vain kapeat polut kylpyhuoneeseen ja sänkyihin. Näky oli niin väkevä, että Jussila päätti ryhtyä aikuisena ihmiseksi, jonka omaisuus koostuu pelkästään suksista, lumilaudoista, monoista, köysistä ja hakuista.
Todellisuudessa Jussilan rakkaus ei kohdistunut tavaraan vaan niiden symboliarvoon. Kukapa ei haluaisi olla täydellisen vapaa ja riippumaton?
Tätä saavuttamatonta unelmaa hellimme Intersportin kassajonossa, kädessämme kiinalaisvalmisteinen retkipatja ja silmissä visio terveellisestä aktiivilomasta.
Mutta kuinka tervehenkistä on elämä, jossa muutaman tunnin elämyksen vuoksi vuoksi raahataan kassikaupalla roinaa toiselle puolelle maapalloa?
”Jos netin ja reaalimaailman harrastuskeskusteluista poistaa välinearvostelut, jäljelle jää valitettavan vähän puhetta”, Markku Jussila sanoo ja naksuttelee herttoniemeläisen vuokravaraston lukkoa auki.
Kolmen neliön koppi on täynnä lumilautoja, matkalaukkuja, makuupusseja, suksisauvoja ja monoja. Jussila nakkaa varastoon pehmeään puuterilumeen tarkoitetun kaarevan laudan. Siellä se odottaa hetkeä, jolloin joku nettivuokraamo Kuinoman sivustolla vieraileva ihastuu ja haluaa pulittaa juuri tämän laudan lainauksesta muutamia euroja.
Nykyisin Markku Jussila on 35-vuotias urheilun aktiiviharrastaja, joka työskentelee pankki- ja vakuutusyhtiö OP-Keskuksen yhteiskuntavastuun yhteyspäällikkönä.
Reilu vuosi sitten hän perusti ystäviensä kanssa verkkopalvelu Kuinoman, jonka kautta ihmiset voivat lainata ja vuokrata omia ja toistensa tavaroita. Eniten kiertävät erilaiset retkeily- ja harrastustavarat, mutta lainattavissa on myös kirjoja, työkaluja, soittimia, kameroita ja juhlavaatteita.
Lyhyessä ajassa käyttäjät ovat luoneet Kuinomasta pääkaupunkiseudun suurimman ulkoiluvälinevuokraamon. Lainattavana on yli 200 tuotetta ja lisää tavaroita tuupataan sivuille jatkuvasti.
Marraskuussa Kesko palkitsi Kuinoman 3000 euron arvoisella kestävän kehityksen palkinnolla. Sivuston filosofiaa kiiteltiin muun muassa sen tehokkaasta kohderyhmäajattelusta.
Kuinoma on epäkaupallinen lainauspalvelu, joka ei ole Jussilalle mikään bisnes. Helsingissä on Jussilan mukaan kuitenkin potentiaalia monelle kaupalliselle harrastustavaroiden vuokraajalle, mutta kukaan ei ole vielä tarttunut bisnesideaan.
Syynä on ostamisen helppous. Miksi kukaan haluaisi vaivautua aikataulusäätöön hakuineen ja palautuksineen, kun kauppaan voi kävellä koska tahansa luottokortti kädessä?
”En oikein ymmärrä, miksi yhä haemme niin helppoa ja nopeaa tapaa käyttää tavaroita? Olemmeko oikeasti niin kiireisiä ja laiskoja?” Jussila ihmettelee.
Hänen omat tavaransa kiertävät maailman ympäri kymmeniä kertoja vuodessa. Sivuston ylläpitäminen ja roinan rahtaus eivät rasita Jussilaa. Kolme vuotta sitten hänestä tuli isä, ja lapsen syntymän jälkeen hän on vähentänyt matkailua ja harrastuksia.
”On mukava kuulla harrastajien kuulumisia edes näin.”
Vaikka retroilu on harrastusvälineiden uusi trendi, vanhaa tavaratonta sporttikulttuuria on turha haikailla. Tuotekehitys on tehnyt ulkoilusta nautinnollisempaa, tieteellisempää ja turvallisempaa. Askel- ja sykemittarit ovat saaneet insinöörikansan lenkkeilemään ja huhkimaan kuntosaleilla.
”Tekninen kehitys edesauttaa ihmisten liikkumista ja tekee siitä turvallisempaa. Sitä ei sovi väheksyä.”
Urheiluvälineiden esteettiset trendit sen sijaan ovat Jussilan mielestä tarpeetonta tuotehifistelyä ja yksi alan suurimmista ongelmista. Kun tärkeintä on talvitakin väri tai lumilaudan graafinen ilme, harrastaminen jää toisarvoiseksi. Toisaalta ei voi kieltää kauniiden esineiden psykologista vaikutusta: jopa ammattilaisurheilijan itsetunto kohoaa uusista suksista ja suoritus paranee.
Muodissa ekotrendiksi noussut vintage ei Jussilan mukaan voi koskaan saavuttaa urheilupuolta, sillä aika kohtelee vaatteita hellemmin kuin urheiluvälineitä.
”Urheiluvälineet kuluvat. Kymmenen vuotta vanhan suksen jäykkyydet ovat kadonneet eikä se yksinkertaisesti enää toimi uuden veroisesti.”
Kiiltäväsivuisten harrastuslehtien suurin tavarapornoa lisäävä tekijä on lajien sirpaloituminen. Aluksi rullalautailu on vain rullalautailua, mutta muutaman vuoden päästä harrastajien pariin on syntynyt jo katurullalautailun ja kaarirullalautailun alalajit. Uudet genret vaativat personoidut välineensä. Ensin niitä askartelevat harrastajat, sitten buumiin heräävät valmistajat.
”Vastustan urheilutavaroissa trendejä ja muotia, mutta yritän pitää vastustamisen henkilökohtaisena. Yritän välttää tempautumasta mukaan, mutta ymmärrän hyvin, jos jollekin niin käy.”
Myös Markku Jussilan harrastukset ovat kokeneet evoluutiota. Lukiossa Jussila vaihtoi laskettelusukset lumilautaan, sitten kuvioihin tulivat telemark-sukset. Laskemisharrastuksen ohella hän innostui rullalautailusta, lainelautailusta ja maastopyöräilystä.
Uuteen harrastukseen liittyy aina ostamista. Jussila arvioi kuluttavansa harrastuksiin useita tuhansia euroja vuodessa. Lyhytjänteiseksi 2000-luvun ihmiseksi hän ei silti tunnustaudu.
”Syy lähteä mukaan villityksiin ei ole kyllästyminen vanhaan harrastukseen. Se on vain äärimmäistä halua oppia uutta.”
Jussilan mukaan perustason taitojen hankkiminen sujuu suhteellisen kivuttomasti melkein kaikissa urheilulajeissa.
Sen jälkeen on taottava vuosia, ennen kuin tapahtuu mitään merkittävää kehitystä. Tässä vaiheessa harrastajat tarttuvat mielellään uusiin lajeihin, jotta oppimisesta saisi taas kiksejä.
Merihakalaisen kaksion ikkunoista näkee Korkeasaareen. Markku Jussilan, hänen vaimonsa ja heidän kolmevuotiaan tyttärensä kodin esineet on koodattu täyteen merkityksiä, joita osaavat lukea muotoilusta ja trendeistä kiinnostuneet ihmiset. Huutonetistä ostetun olohuoneen kaluston on suunnitellut Yrjö Kukkapuro, keittiön pöytä ja tuolit ovat Artekin, verho Marimekon uutta mallistoa. Huonossa kunnossa ostetut Artekit ja Kukkapurot Jussila on entisöinyt itse.
Lehtikoriksi valittu valkoinen paperikassikin on peräisin tyyriistä Helsinki 10 -liikkeestä.
”Ostan harvoin, mutta laatua,” Jussila hymähtää.
Viime vuosina juuri ostamisesta on tullut Jussilalle iso ongelma.
”Se on lähes piinaava kokemus, jonka jälkeen tulee paha olo. Taasko olen sortunut?”
Jussila on käynyt ekologisten arvojen ja harrastustensa välillä henkistä kamppailua. Ennen hän lensi joka vuosi Alpeille laskettelemaan ja surffaamaan eksoottisiin merenrantakohteisiin. Nykyisin Jussila on harrastustensa suhteen lentolakossa. Hän on lopettanut surffaamisen eikä käy enää Alppien hiihtohissikeskuksissa. Hän matkustaa junalla ja kimppakyydeillä ja kiipeää laskettelurinteisiin sukset selässä.
”Se muuttaa koko laskemiskokemuksen. Ennen päivässä pystyi laskemaan 20 laskua, nyt on hyvä jos ehdin päivässä tulla kaksi kertaa alas.”
Matkustamisen kytkeytyminen vapaa-ajan harrastuksiin kasvattaa niiden ekologista jalanjälkeä. Harrastuslehdet ovat käytännössä matkustuslehtiä. Lumilauta-, laskettelu-, kiipeily-, skeitti- ja retkilehdet ovat täynnä kaukokohteiden ja niiden harrastusmahdollisuuksien ihailua. Matkailun korostaminen lisää myös erikoisvälineiden hankintaa.
Jussila arvioi, että elämäntapaharrastajat viettävät yli puolet harrastuspäivistään ulkomailla.
”Se on valitettava asia. Kotimaassa harrastaminen on ekologisempaa ja nopeampaa. Aikaa ei kulu matkustamiseen ja uusien paikkojen etsimiseen.”
Jussila toivoo, että harrastuslehdet rukkaisivat toimituslinjaansa ja alkaisivat kirjoittaa enemmän lähialueista ja kotikaupunkien mahdollisuuksista.
”Harrastuksiin liittyy aina vapaa-ajan illuusio tai toive siitä, että sitten kun minulla on enemmän aikaa teen tätä. Jos harrastamista voi tehdä Porin Yyterissä Espanjan San Sebastianin sijaan, illuusio saattaa jopa toteutua.”
Markku Jussila, 35