Elvytysvaara!

29.1.2009 13.39

Jukka Vahti

Valtiot syytävät markkinoille elvytysrahaa ympäri maailmaa. Se tarkoittaa lisää korruptiota, myös Suomessa. Kukaan ei tiedä, kenen taskuun veronmaksajien rahat päätyvät.

Krapularyyppy, joka johtaa ennemmin tai myöhemmin kahta kauheampaan kankkuseen. Kuplan paisuttamista ennen sen lopullista poksahtamista. Tekohengitystä.

Näin kuuluvat pessimistisimmät arviot eri maiden elvytyskeinoista, jotka liikuttavat isoja kasoja veronmaksajien rahoja taskusta toiseen. Kukaan ei vielä tiedä, kenelle elvytysrahat lopulta päätyvät.

Suomen keskusrikospoliisi arvioi tammikuussa julkistetussa raportissaan, että maailmantalouden kriisi voi lisätä korruptiota.

”Hallitusten nopealla aikataululla laatimat poikkeusmenettelyt sisältävät riskin, että päätöksiä ei valmistella riittävän perusteellisesti ja avoimesti ja että menettelyjen valvonta jää puutteelliseksi”, todetaan keskusrikospoliisin raportissa.

Massiivisen elvytyksen toinen suuri vaara on kilpailun vääristyminen.

”Jos valtion tuki on väärin muotoiltu, kohdennettu tai mitoitettu, seuraukset voivat olla vakavat”, sanoo Kilpailuviraston ylijohtaja Juhani Jokinen.

Hänen mukaansa yritysten kilpailuasema ei saa keinotekoisesti muuttua tukien vuoksi.

”Yrityksille ohjattu tuki voi ohjata kuluttajien valintoja, sillä se tekee niiden tuotteista kilpailukykyisempiä. Ilman tukea jääneet yritykset jäävät huonompaan asemaan, ja tällä on puolestaan omia kerrannaisvaikutuksia”, Jokinen sanoo.

Samoilla linjoilla on työministeri Tarja Cronberg (vihr).

”On riski, että yritykset käyttävät tukia hyväkseen, vaikka eivät niitä tarvitsisikaan. Mutta suurempi riski saattaa olla se, että esimerkiksi yritystukien laatukriteerit heikkenevät. Ei voi olla niin, että elvytyksen nimissä kaikki saavat lisää rahaa”, hän sanoo.

Hallitus kertoi tiistaina vauhdittavansa yritysrahoitusta tukipaketilla, jonka valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) arvioi enimmillään noin 60 miljardin euron arvoiseksi.

Britannian syyttäjänviraston johtaja Keir Starmer sanoi pari viikkoa sitten Evening Standard-lehden haastattelussa, että talouden taantumassa talousrikosten määrä todennäköisesti kasvaa.

Suomea on pidetty korruptoitumattomana maana. Käsitystä ei ole horjuttanut edes Suomen putoaminen Transparency Internationalin korruptiolistauksen ykkössijalta viidenneksi viime vuonna.

Voisiko elvytys ruokkia korruptiota täälläkin? Ja mitä se sitten voisi olla?

Esimerkiksi huonosti kilpailutettuja rakennushankkeita tai oudoin perustein tehtyjä hankintoja.

Suomen Keskuskauppakamari julkisti huhtikuussa 2008 kyselyn, jonka perusteella vain prosentti suomalaisista yrityksistä oli kohdannut lahjontaa viranomaisten kanssa asioidessaan. Kolme prosenttia yrityksistä oli törmännyt lahjontaan yritysten välisessä yhteistyössä.

Rakennusalalla yritysten välisessä yhteistyössä lahjontaa oli havainnut kahdeksan prosenttia vastanneista.

Hallitus on näillä näkymin suuntaamassa ison osan elvytysrahoistaan juuri rakennushankkeisiin.

Keskusrikospoliisin päällikkö Rauno Ranta arvioi pari viikkoa sitten Savon Sanomissa yritysten keskinäisen lahjonnan lisääntyvän Suomessa. Hän totesi, että setelitukulla voidaan vaikuttaa esimerkiksi hankintoihin niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Korruptiota ei ole Rannan mukaan vain rakennusteollisuudessa, vaan sitä käytetään laajasti myös muilla aloilla.

Kuntien pitää kilpailuttaa yli 100 000 euron rakennushankkeet, ja kilpailutusta säädellään hankintalaissa.

”Ei siinä kovin suuria välistävetoja pystytä tekemään”, hallitusneuvos Elise Pekkala työ- ja elinkeinoministeriöstä sanoo.

Hänen mukaansa julkisiin hankintoihin liittyvää lainsäädäntöä ei olla höllentämässä taloustilanteen vuoksi.

Suomessa ei Pekkalan mielestä ole otollista kasvualustaa korruptiolle.

”Korruptiolle ei ole Suomessa valmiita rakenteita, se ei ole kulttuurissamme mitenkään valmiina. Mutta tietysti on mahdotonta sanoa, mitä alihankintaketjuissa tapahtuu.”

Jos elvytyksen seurauksista ei ole varmuutta, olisiko parempi kärsiä krapula ja jatkaa sitten terveemmältä pohjalta kohti parempia aikoja?

Tällainen ”luova tuho” koettiin 1990-luvun laman jälkeen, kun Suomen kasvu nojasi uusiin ja nopealiikkeisiin it-firmoihin. Niitä syntyi, vaikka elvytysrahaa ei ollut markkinoille syydettäväksi – tai ehkä juuri siksi. Kun talouden vanhat rakenteet sortuivat, uusilla yrityksillä oli tilaa kasvaa. Hintana oli työttömyyden raju kasvu.

Nyt uutta Nokiaa ei ole näköpiirissä, ja vanhakin osoittaa viime viikolla julkistetun tuloksen perusteella väsymisen merkkejä.

Monet asiantuntijat uskovat taantuman joka tapauksessa vauhdittavan suomalaisyritysten uudistumista.

”Monet asiat tulevat muuttumaan. On selvää, että kansakunta nousee lamasta erinäköisenä, tuotantorakenne muuttuu ja monet kaatuneet tuotannonalat eivät enää koskaan nouse”, arvioi Helsingin kaupunginvaltuutettu, Sata-komitean jäsen Osmo Soininvaara.

Mutta pääministeri Matti Vanhasen ja monien muiden poliittisten päättäjien puheiden perusteella tuotantorakennetta yritetään nyt naama irvessä pitää ennallaan. Tämä johtuu siitä, että monen suomalaisen – ja äänestäjän – työpaikka on edelleen perinteisillä teollisuudenaloilla.

Muun muassa Tarja Cronberg ehti viime viikolla syyttää Vanhasen esittämää ”kolmannen tien” talousvisiota vanhanaikaiseksi siltarumpupolitiikaksi. Siinä missä 1990-luvulla Suomi nousi lamasta tietoyhteiskunnaksi, nyt pitäisi Cronbergin mukaan tähdätä ilmastonsuojelun ja ympäristöteknologian edelläkävijäksi.

”Kun julkisen vallan resursseja kohdennetaan, kohdennusten on tuettava ja tuotettava uutta, joka tähtää tuohon päämäärään”, Cronberg sanoi.

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Kari Jalas uskoo, että kannattamattomat alat tulevat kaatumaan ennemmin tai myöhemmin, elvytystoimista riippumatta.

”Se on normaalia markkinatalouden uudistumista, että yritykset poistuvat tavalla tai toisella, joko konkurssien, lopettamisten tai fuusioiden kautta. Uudistuminen on ainoa keino luoda kestävä pohja kasvulle”, Jalas sanoo.

”Elvyttämisemme pyrkii rahoituksen turvaamiseen esimerkiksi viennissä. Kyllä siellä lopulta kilpailukyky muissa asioissa ratkaisee. Pitää vain huolehtia siitä, että olemme vientirahoituksen osalta kilpailukykyisiä. Yritysten tuotteet ja kilpailukyky muissa asioissa sitten ratkaisevat, saadaanko ne kaupat.”

Jalas myöntää, että sekä Suomessa että muualla on osittain takerruttu menneeseen elvytystä suunniteltaessa. Esimerkikkinä hän mainitsee Yhdysvaltojen autoteollisuudelle sorvatut jättimäiset tukipaketit.

”Miksi tukea ylikapasiteettia ja sellaista alaa, jonka tuotteille ei ilmeisesti tulevaisuudessa ole kysyntää? Nämä ovat protektionistisia hätäreaktioita, jotka ovat tosin sikäli ymmärrettäviä, että ilman niitä siellä olisi valtavat työllisyysongelmat”, Jalas sanoo.

Pahimmassa tapauksessa kansainväliset lamantorjuntatalkoot voivat olla yhtä hyödyttömiä kuin vuosikymmenten takaiset suomalaiset kehitysapuprojektit, joita perustettiin vientiyritysten tukemiseksi. Huonon suunnittelun tuloksena traktorit ruostuivat tansanialaisille pelloille ja rahat valuivat kankkulan kaivoon.

Vertauskuvallisesti näin voi käydä myös 2000-luvun Suomessa, jos elvytysmiljoonat huiskitaan pitkin poikin hankkeisiin, jotka ovat olemassa lähinnä itseään varten. Siis vaikka uusiin teihin, joille ei riitä käyttäjiä, tai yrityksille, joilla ei ole tulevaisuutta.

Transparency Suomen varapuheenjohtaja, kanslianeuvos Risto Laakkonen muistuttaa, että Suomessa sekä virkamiesten että liike-elämän piirit ovat pienet.

”Me suomalaiset aina sanomme itsestämme, että me olemme maailman rehellisintä porukkaa ja että täällä ei ole mitään korruptiota. Se perustuu kuitenkin vain siihen, että lainsäädännössä ei puhuta korruptiosta. Ei siellä puhuttu aikaisemmin talousrikoksistakaan, ja silloin aina sanottiin, että ei meillä ole mitään talousrikoksia”, Laakkonen sanoo.

Hänen mielestään Suomen koko ei tee yhteiskunnasta immuunia väärinkäytöksille. Pienessä maassa korruptio ilmenee myös muilla tavoin kuin vaivihkaa tiskin ali ojennettuina setelinippuina.

”Täällä melkein kaikki ovat armeija-, koulu- tai golf-kavereita. Niiden, jotka ovat kaikkien hyväsisar- ja hyväveliverkostojen ulkopuolella, on vaikea saada mitään tukia”, Laakkonen arvioi.

Tweet