Natalia Baer

Erilainen vihreä

21.7.2009 13.40

Laura J. Rantanen

Neste Oilin viestintäpäällikkö Tuuli Kousa liittyi viime talvena vihreisiin ja ponkaisi heti Helsingin kaupunginvaltuustoon. Hän ei ole elämässään hävinnyt yhtään taistelua.

26. lokakuuta 2008, vihreiden kunnallisvaalivalvojaiset rock-klubi Tavastialla Helsingissä. Ylen tulosennuste pamahtaa lavan yläpuolella roikkuvalle screenille. Läpimenevien vihreiden joukossa on nimi, josta moni paikallaolija ei ole koskaan kuullutkaan. Tuuli Kousa.

Yleisössä alkaa pian kiertää sana, että Kousassa on jotain epäilyttävää. Varsinkin hänen työpaikassaan.

Jotkut vihreät rypistelevät kulmiaan – puoluetoveri edustaa työkseen öljy-yhtiötä.

Olemme sopineet Tuuli Kousan kanssa lounastapaamisen, mutta paria tuntia ennen sovittua aikaa Kousa soittaa ja pyytää siirtämään tapaamista muutamalla tunnilla. Neste Oililla ja Stora Ensolla on käynnissä yhteistyöprojekti biopolttoaineiden tuotannossa, ja hän haluaa osallistua sitä koskeviin neuvotteluihin.

29-vuotias Kousa on ollut elokuusta lähtien Neste Oilin uusiutuvien polttoaineiden toimialan viestintäpäällikkö. Hän siis puhuu työkseen Greenpeacen ja monen muun ympäristöjärjestön epäekologiseksi ja epäeettiseksi tuomitseman palmuöljyn puolesta.

Päätös lähteä töihin Nesteelle ei ollut helppo.

”Kun headhunter kertoi, mistä työstä on kyse, ensimmäinen reaktioni oli, että ai palmuöljymarkkinointia – ei missään nimessä. Jäin kuitenkin kohteliaisuudesta juttelemaan ja lopulta lupasin selvittää asiaa enemmän”, Kousa kertoo.

Hän istuu vihdoin kanssani samassa pöydässä. Hän on pukeutunut tummaan jakkuun, hameeseen ja korkokenkiin. Pakistanista ostettu huivi lämmittää harteilla.

Mitä enemmän Kousa otti selvää palmuöljystä, sitä enemmän hän halusi jatkaa asian parissa. Nyt palmuöljyn puolesta puhuminen sujuu jo rutiinilla.

”Greenpeacen kampanjat, joissa sanotaan HKL:n bussien tankeissa palavan sademetsää, perustuvat kielikuviin. Greenpeace yksinkertaistaa ja hakee mediahuomiota, koska sillä pääsee läpi tavalliselle kuluttajalle. Itse teen parhaani, että pysyttäisiin vain faktoissa eikä johdettaisi ihmisiä harhaan. Joskus se turhauttaa, kun toisille on eri säännöt”, hän sanoo.

Kousa myöntää, että palmuöljyn hankintaan liittyy paljon kysymyksiä. On totta, että tulevaisuudessa, kun raaka-aineen tarve kasvaa, kestävästi tuotetun palmuöljyn hankinta muuttuu yhä haasteellisemmaksi.

”Tällä hetkellä Neste Oil kuitenkin tietää hyvin tarkkaan, mistä sen palmuöljy tulee ja miten se on tuotettu. Yhtään sademetsää ei ole hakattu sen vuoksi, vaan se tulee kaikki vanhoilta plantaaseilta.”

Ei kai ole ihme, että Kousan kollegat vihreiden uudessa valtuustoryhmässä hieman vierastavat häntä ja hän tuntee tarvetta ripittäytyä työpaikastaan aina kun esittelee itsensä. Hän korostaa uusille työtovereilleen uskovansa, että alan kehitykseen pääsee vaikuttamaan parhaiten sisältäpäin.

Ehkäpä vihreät kollegat vierastavat Kousaa myös siksi, että hän on liittynyt puolueeseen vasta äskettäin ja saavuttanut sen jälkeen enemmän kuin useimmat muut monessa vuodessa – tai koskaan.

Kousa markkinoi itseään vaalien alla sloganilla ”rohkeasti erilainen vihreä”. Perusprofiililtaan hän ei ole kovin erilainen – nuori akateeminen helsinkiläisnainen.

Mutta rohkea ehkä, tai ainakin yllytyshullu.

”Jos joku sanoo minulle, etten johonkin pysty, minulle tulee hirveä tarve näyttää, että pystynpäs”, Kousa sanoo.

Ehkä juuri siksi hän lähti mukaan kisaamaan ylioppilaskunnan puheenjohtajuudesta opiskellessaan London School of Economicsissa. Saman koulun ovat käyneet myös Jorma Ollila ja Alexander Stubb. Kousa valittiin puheenjohtajaksi ensimmäisenä pohjoismaalaisena.

”Kukaan ei uskonut, että voisin voittaa, mutta niinpä vain voitin. Ja sain enemmän ääniä kuin Helsingin kunnallisvaaleissa”, hän nauraa.

Kunnallisvaaleissa ääniä tuli 724.

Britannian aktiivisimman ylioppilaskunnan puheenjohtajuus oli Kousalle ensi kosketus poliittiseen vastuuseen. Joka viikko satoja opiskelijoita kerääntyi yleiskokoukseen äänestämään erilaisista aloitteista. Meininki oli vähän railakkaampaa kuin kotoisissa kokouksissa.

”Paperitolloja satoi päälle, jos sanomiseni ei miellyttäneet.”

Kousa ei koe tarvetta miellyttää edes niitä, joita muut kumartavat. Kuningattaren teekutsuille hän marssi Irakin sodan vastainen pinssi rinnuksessa, toki kiinnitettynä etiketin mukaiseen siistiin mekkoon.

”Se oli vain yksi miljoonasta tavasta, jolla yritin vaikuttaa asiaan. Kuningatar kyllä huomasi pinssini, mutta jätti korrektisti kommentoimatta”, Kousa kertoo.

Pinssi oli kannanoton lisäksi myös voitonmerkki. Se kertoi voitosta taistelussa yliopiston konservatiiveja vastaan, joiden mielestä ylioppilaskunnan ei pidä ottaa kantaa Irakin sotaa vastaan. Kousa oli eri mieltä ja hänen aloitteensa meni läpi. BBC kuvasi yleiskokouksen, jossa silloin 24-vuotias Tuuli Kousa piti kuusisataapäiselle yleisölle sodanvastaisen puheen.

Kousa hymyilee hyville muistoille. Ystävät kertovat, että hän ei ole koskaan hävinnyt yhtään taistelua.
Työtunteja kertyi viikossa 80 ja työhuone sai usein käydä makuuhuoneesta, mutta puheenjohtajuusvuodesta jäi Kousalle paljon sosiaalista pääomaa: ystäviä, kontakteja ja verkostoja ympäri maailman. Kuten nyt vaikka Britannian kuuluisin älykkö ja yhteiskuntatieteilijä Anthony Giddens ja – eläkeläispuhemies, ydinvoima-aktivisti Paavo Lipponen.

Lipposta voi kiittää siitä, että Kousa sai jalan oven väliin kotimaan politiikassa. He tapasivat, kun Lipponen oli vierailulla LSE:ssä. Myöhemmin kun Kousa palasi Suomeen, Lipponen soitti ja pyysi häntä demarien EU-työryhmään asiantuntijajäseneksi.Kousa häilyi silloin demarien ja vihreiden välillä.

Hän oli sattunut samaan tilaisuuteen Helsingin vihreiden Otto Lehtipuun ja Minerva Krohnin kanssa ja kertonut heille olevansa kiinnostunut vihreistä. Lipponen ehti kuitenkin ensin.

Kousa liittyi Tölö unga socialisteriin, eli Sdp:n lipposlaista oikeistoeliittiä kokoavaan paikallisosastoon.

”Se oli kauhean kiinnostava yhteisö, jossa käytiin poliittista keskustelua ja tavattiin aktiivisesti. Toisaalta siellä ajettiin asioita, joista en ollut samaa mieltä, kuten lisäydinvoima ja Nato-jäsenyys.”

Vihreät alkoi houkuttaa yhä enemmän siinä vaiheessa, kun Kousa mietti lähtemistä ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Loikkauspäätös syntyi alkuvuodesta 2008, ystävän kannustamana.

”Aatteeltani voisin kuulua Sdp:hen yhtä hyvin kuin vihreisiinkin, ja minulla on edelleen vahva sympatia sosiaalidemokraatteja kohtaan. Puolueena he eivät kuitenkaan puhuttele minua. Koen, että vihreissä on parempi fiilis”, Kousa sanoo.

Demareissa häntä häiritsi myös kovasti se, että puolueen uusi vihreys tuntui päälleliimatulta.
”Siellä keskityttiin liikaa miettimään, kuinka näytetään vihreältä.”

Tuuli Kousa on hankala pala niille, jotka tykkäävät ihmisten sijoittelusta kaksiulotteiselle oikeisto–vasemmisto-janalle. Janan vasemmassa päässä olevat vihreät uskovat – ja pelkäävät – hänen olevan talousosaamisensa ja työpaikkansa vuoksi enemmän oikealla kuin on tarpeen, mutta Kousa itse on eri mieltä.

”Olen joissain tilanteissa kauhistunut, millaisena porvarina minua pidetään. En ole koskaan harkinnutkaan äänestäväni kokoomusta! Vaikka en missään nimessä mikään sosialistikaan ole.”

Yksi tärkeimmistä syistä Kousalle siirtyä vihreisiin oli juuri se, että hän halusi sanoutua irti vanhasta oikeisto–vasemmisto-vastakkainasettelusta.

”Uskon, että sen aika on ohi. Arvokysymykset ratkaisevat, ja asioita pitää käsitellä yksittäisinä eikä valmiin muotin mukaan.”

Kousan mielestä kaikki tavat olla vihreitä on hyväksyttävä – jopa kokoomuksenkin peräänkuuluttama järkivihreys. Hän haluaa madaltaa kynnystä äänestää vihreitä eikä vaatia ylivoimaisia tekoja tai elintason laskemista.

”Itse en ole valmis luopumaan lentämisestä, mutta olen valmis vähentämään sitä. Meidän ilmastossamme on kohtuutonta sanoa suomalaisille, että ei saa enää lähteä kerran vuodessa talvilomalla Kanarialle.”

Joulun alla Kousa hävisi yllättäen yhden taistelun. Puolueen sisäisissä luottamuspaikkaneuvotteluissa jäi saamatta se, mitä hän eniten halusi – jäsenyys opetuslautakunnassa.

Kousa aikoo silti päästä vaikuttamaan peruskoulun kehittämiseen Helsingissä. Julkisen koulujärjestelmän täytyisi taata samat mahdollisuudet kaikille taustasta riippumatta. Nyt kaikissa lähiökouluissa ei saa verorahoilleen vastinetta.

Kousa eli 7-vuotiaaksi vanhempiensa kanssa mutta muutti sitten äitinsä kanssa isovanhempiensa luo asumaan. Myöhemmin nuoruudessaan Kousa muutti tätinsä perheen luo. Hän kokee saaneensa paljon koululta.

”Omat vanhempani eivät ole kasvatusvelvollisuuttaan kyenneet hoitamaan, ja silloin koulun rooli korostui.”

Sama tilanne on nykyään yhä useammalla suomalaislapsella: vanhemmat eivät ole kiinnostuneita tai eivät kykene. Koulu ehkä pelasti Kousan, mutta voiko siihen tänä päivänä turvata?

”Tämä on asia, jota haluan valtuustokauden aikana selvittää.”

Kousa katselee kahvilan ikkunasta ulos pilkkopimeälle kadulle.

Hänen poliitikonuransa ei tule rajoittumaan Helsingin kunnallispolitiikkaan, se on selvä. Vielä hän ei suostu paljastamaan suunnitelmiaan, mutta tähtäys on korkealle.

Juuri nyt luottamustoimi Helsingin uudessa valtuustossa on kuitenkin tärkein.

”Jo ensimmäisessä valtuustoryhmän kokouksessa minulle tuli sellainen olo, etten ole vuosikausiin tehnyt mitään näin mielekästä.”

Kousa harmittelee, että politiikkaan ei voi tällä hetkellä käyttää niin paljoa aikaa kuin haluaisi. Kello lähentelee kuutta. Hänen täytyy lähteä takaisin töihin öljy-yhtiöön.

Kuka?

Tuuli Kousa, 29

• Syntynyt Kotkassa 1979, asuu Helsingin Töölössä.
• Koulutukseltaan Master of Laws.
• Työskentelee Neste Oilin Uusiutuvat polttoaineet -toimialan viestintäpäällikkönä.
• Seurustelee kansanedustaja Johanna Sumuvuoren avustajan Timo Riitamaan kanssa.
• Harrastaa pitkään nukkumista, valkoviinejä ja hyvää kasvisruokaa. Pitää nykytanssista, kirjoista ja elokuvista.

 

Tarkennettu 27.11. 2018, että Kousa muutti isovanhempiensa luo äitinsä kanssa.

Tweet