Natalia Baer

Rovastin parhaat

7.7.2009 14.13

Lena Björklund

Lesboparin siunannut kohurovasti ja kokenut perhetyöntekijä Liisa Tuovinen antaa jouluksi Vihreän Langan lukijoille toimivimmat parisuhdevinkkinsä.

Mikä on parisuhteessa tärkeintä? ”Kai me olemme parisuhteessa sen takia, että on yksi ihminen, joka on meille oikeasti läheinen. Mitä läheisyys itse kullekin merkitsee, siitä voisi puhua loputtomasti. Mutta jotenkin se on sitä, että uskaltaa tulla kotiin.”

Olet korostanut sitä, ettei parisuhteen ongelmia pidä kieltää ja kertonut, että yhteiselämä oli sinullekin aluksi vaikeaa. Miksi? ”Ihmiset usein luulevat, että jos toinen rakastaa minua, hän tietää mitä haluan, vaikken kertoisi sitä. Pettymyksen tullen ajatellaan, ettei kumppani ota huomioon toiveitani. Mutta jos ihminen puhuu odotuksistaan pettymyksistä käsin, se tapahtuu usein moittimalla. Sen jälkeen asia on yhä käsittelemättä ja lisäksi on paha mieli riidasta.

Minä ja mieheni vaikenimme aluksi pettymyksistämme, nielimme ne. Kun suhdetta alkaa hoitaa vaikenemalla, ottaa väistämättä etäisyyttä toiseen. On vaarallista, jos ei osata tehdä päätöksiä asioista, joista on erilainen näkemys tai jotka muuten ovat vaikeita, kuten siitä, mitä ehkäisyä käytetään, koska meille tulee lapsia, miten sukulaisiin suhtaudutaan, kuinka kotityöt jaetaan tai miten rahaa käytetään.

Ei ole muuta ratkaisua kuin se, että opitaan puhumaan niin, että saa kerrotuksi toiveensa ja ajatuksensa. Helpointa on puhua käytännön asioista, vaikeinta siitä, miltä tuntuu elää kumppanin kanssa. Suhdetason asiat ovat hankalimpia ja pelottavimpia, koska niissä on suurimmat riskit ja voimakkaimmat tunteet. Kaikki eivät ole oppineet puhumaan näistä asioista, mutta parisuhteessa niin täytyy tehdä.”

Mistä eläytymisesi samaa sukupuolta olevien parien oikeuksiin sai alkunsa? ”Aloitin vuonna 1960 työt nuorisotyöntekijänä Helsingissä Johanneksen seurakunnassa. Lisäksi minulla oli vastaanotto opiskelijoille Helsingin perheasiain neuvottelukeskuksessa. Siellä ja perhetyössä asia tuli vastaan. Eniten asia tuli vastaan vanhempien huolena. He olivat hädissään lastensa puolesta.

Kun parisuhdelaki tuli eduskunnan käsittelyyn, ajattelin, että nyt täytyy tehdä jotain. Kuulin Yhdysvaltain luterilaisen kirkon solidaarisuusliikkeestä, jossa toimi seksuaalivähemmistöjen asiaa ajava heterojen järjestö. Se oli virike kirkkojen rajat ylittävän Yhteysliikkeen perustamiselle, joka tukee seksuaalivähemmistöjä Suomessa. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät itse voi ajaa asiaansa yhteiskunnassa ja kirkossa. Se on kohtuuton vaatimus, koska he eivät välttämättä edes voi kertoa yhteisölleen, mitä he ovat. Näiden ihmisten oikeuksien ajaminen on heteroseksuaalien velvollisuus.”

Vedit miehesi kanssa viime keväänä Helsingin Kallion seurakunnassa ensimmäisen parisuhdekurssin samaa sukupuolta oleville pareille. Ovatko sateenkaariperheiden ja heteroperheiden ongelmat samanlaisia? ”Ei siinä oleellisia eroja ole. Suhde ympäristöön voi sateenkaariparilla tietysti olla hyvin erilainen kuin heteroparilla. Jos suhde pidetään salassa, on paineita, joita heteropareilla ei ole.”

Väität osaa eroista turhiksi. Miten turhan eron voi välttää? Miksi suuri osa eroista tapahtuu, kun lapset ovat pieniä ja työelämä alussa? ”Kolmasosa avioliitoista päättyy eroon. Yksi syy siihen, että eroja tapahtuu tuossa vaiheessa, on kovissa stressikertoimissa. Työuran rakentaminen, uuden perheenjäsenen syntyminen, seksuaalisuhteen muuttuminen, asunto- ja opintovelat, muutot. Ajatellaan, että syy huonovointisuuteen on parisuhteessa, koska siinä pettymys kärjistyy.

Toinen syy eroihin, jotka voitaisiin välttää, liittyy siihen, että se mikä parisuhteessa on tärkeintä on samalla vaikeinta. Puoliso valitaan usein sen tiedostamattoman toivon varassa, että tämän ihmisen kanssa se, mitä eniten kaipaan, on vihdoin mahdollista. Huomaamatta jää, että se tärkein asia voi omien kokemusten vuoksi olla kaikkein vaikein. Läheisyyttä voi huomaamattaan paeta.”

Millainen on aikakauden henki, jos ajattelee parisuhteita? ”Olemme vihdoinkin tilanteessa, johon on vuosituhansia pyritty: ihminen saa itse valita kenen kanssa hän haluaa elää elämänsä. Se on onnellinen asia, mutta siinä on riskinsä. Ei oma valinta välttämättä ole paras mahdollinen tai arki välttämättä onnistu sen kanssa, johon rakastuu.

Parisuhteessa olemme paljon paremmin tietoisia siitä, mikä meille aiheuttaa pettymystä ja ärtymystä kuin siitä, mikä on siedettävää tai mihin olemme tyytyväisiä.”

Anna hyvän joulun parisuhdevinkki. ”Kiinnitä huomiota siihen, mikä kodissanne ja yhteiselämässänne on sellaista, joka on hyvää sellaisenaan. Mistä se aiheutuu? Kuka tekee jotain oikein silloin, kun kaikki ovat tyytyväisiä? Mitkä ovat ne asiat kumppanissa ja yhteisessä elämässä, jotka antavat voimia ja iloa ja pitävät yllä jaksamista? Kerää huomioita kaikesta hyvästä ja anna siitä palautetta.”

Olet tehnyt töitä perheiden ja pariskuntien kanssa 1970-luvulta lähtien. Miksi perhetyö kirkossa alkoi?

”Me, jotka aloitimme parisuhdetyön, olimme huolissamme omista parisuhteistamme. Koimme, ettei niistä tule mitään. Olimme kuulleet Yhdysvalloissa alkaneesta ryhmätyöstä, jossa tavoiteltiin paremmin toimivaa parisuhdetta. Voisiko ystävystyä syvemmin puolisonsa kanssa, ennen kuin ongelmat ovat niin isoja, että tarvitaan terapiaa tai harkitaan eroa? Se oli se kysymys.

Ensimmäinen parisuhderyhmä koottiin 1972. Silloin oli uutta, että parisuhdetta voi hoitaa. Siihen aikaan oli kliseisiä mielikuvia siitä, että on ihmisiä, jotka ovat löytäneet sen oikean, eikä heillä ole ongelmia ja että sitten on meitä, jotka olemme valinneet väärän, eikä meistä tule mitään.”

Mitä ystävyys parisuhteessa tarkoittaa? Yleensä puhutaan vain rakkaudesta tai sen puutteesta. ”Rakkaudesta puhutaan usein tunteena, mutta täytyy ymmärtää, että se on suhde. Suhde ihmiseen, asiaan, luontoon, kulttuuriin, poliittiseen liikkeeseen. Siihen liittyy paljon tunteita. Jos jokin asia tai ihminen on minulle rakas, se tuottaa iloa, surua, pelkoa, vihaa. Rakkauden vastakohtahan on välinpitämättömyys.

Ystävyys on rakkauden osa, siitä vain puuttuu eroottinen elementti. Rakkaussuhteeseen meneminen on askel eteenpäin ystävyydestä, mutta rakkaussuhde ei kestä, jos siinä ei ole ystävyyttä.”

Sinut palkittiin syksyn Seksuaalimessuilla rohkeasta työstä seksuaalisuuskysymyksissä. Mihin viittaat, kun sanot, että seksuaalisuuteen liittyvä tieto on kovin nuorta? ”Seksuaalisuus on ihmisessä hallitseva ja laaja-alainen juttu kehdosta hautaan. Sehän ei liity vain jälkikasvun tuottamiseen, vaan paljon syvemmin yhteisyyteen ja omaan hyvinvointiin. Suorastaan kohtalokasta seksuaalisuuteen liittyvä tieto on siksi, että ihmisellä on kaksi seksuaalisuuden keskusta: vaistomaisten seksuaalisten reaktioiden keskus ja isot aivot, jotka koko ajan sekaantuvat peliin.

Vasta 1960-luvulla ryhdyttiin keräämään tietoa siitä, mitä kemiallisia ja fyysisiä muutoksia elimistössä yhdynnän aikana tapahtuu. Samalla saatiin tietoa häiriöistä. Seksuaalisuhteen hoitamiseen liittyvä tieto on 1900-luvun loppupuolen asiaa, mutta ihan perusasiatkin, kuten mistä kuukautisissa on kysymys, selvisivät ihmiskunnalle vasta 1830-luvulla.”

Miten kuvaisit rakastumista? ”Se on tavallaan illuusio, mutta myös apuväline, joka niittaa kaksi toisilleen vierasta ihmistä yhteen. Kun on rakastunut, toinen tuntuu läheiseltä ja hänen kanssaan on helppo puhua.

Kriittinen kysymys on, voidaanko rakastumisesta siirtyä rakkauteen, eli opitaanko sellaista läheisyyttä, jossa suhde toimii. Se on vaikeaa, ja siksi ihmiset alkavat helposti etääntyä toisistaan. Ja kun on yksinäinen ja dorka olo, uudesta rakastumisesta helposti tulee ratkaisu. Mutta ei sekään kauan kestä, romanssivaihe menee aina ohi.

On vaikea kuvitella parisuhteessa elävää ihmistä, joka ei jossakin vaiheessa rakastuisi johonkuhun toiseen. Sen pitäisi herättää kysymään, mikä itselle tärkeää parisuhteesta on puuttunut ja siten etäännyttänyt parin toisistaan. Näin toiseen rakastuminen voi toimia parisuhteen rakennusaineena.”

Kuka?

Liisa Tuovinen, 70

• Teologian maisteri, rovasti, perhetyön kouluttaja. Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneen terapian kouluttaja.
• Naimisissa arkkitehti Pentti Tuovisen kanssa vuodesta 1965. Parilla on kaksi aikuista lasta.
• Kirjoittanut useita kirjoja yksin ja yhdessä muiden kanssa, muun muassa Näen Jumalan toisin ja Vedenjakajalla.
• Harrastukset: Perhe- ja ihmissuhdetyö, kukat, kirjat.
• Joulun lukuvinkit: Stieg Larssonin Millen-nium-trilogia: Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella, Pilvilinna joka romahti; Panu Rajalan Unio Mystica ja Ursula Le Guinin Näkemisen lahja.

Tweet