Mikael Ahlfors

Paluu tulevaisuuteen

11.9.2008 10.37

Anna Ruohonen

Mikä on päivän polttavin kysymys? Luit sen todennäköisesti Vihreästä Langasta jo vuosia sitten.

Millainen on Vihreä Lanka? Ainakin lehti on kulkenut kaksikymmentäviisi vuotta tukevassa etunojassa. Katsotaanpa vaikka energiauutisia.

Vuoden 1994 marraskuussa lehden kannessa oli hurja ajatusleikki. Entäpä, jos bensalitra maksaisi kahdeksan markkaa? Toimittaja Esko Naskali kuvitteli otsasuonten pullistuvan suomalaiskodeissa, käsien rypistävän aamulehden reunaa ja suihin kohoavan maksan maun.

”Taas ne perkeleet ovat nostamassa bensan hintaa”, Suomi jupisisi.

Toimittaja Lena Björklund kysyi vuotta myöhemmin, voiko meristä tulla hiilen hauta. Tiedemiehet visioivat, että hiilidioksidia voisi upottaa meren pohjaan. Björklundin mukaan olisi kätevämpää siirtyä hiilestä uusiutuvaan energiaan ja energiansäästöön.

Jo viime vuosikymmenen puolivälissä Vihreä Lanka vaati tukea pois turpeelta, koska kasvihuoneilmiön kannalta hiilen kierto on turpeenpoltossa liian hidas. Eno puolestaan pohti, voiko hiilidioksidin pumpata takaisin kaasukenttiin ja päätteli: tuskin on järkeä käyttää lisää energiaa moiseen prosessiin.

Vihreä Lanka etsii vastavirran ajattelijat ja antaa heille suunvuoron.

Vuonna 1989 tutkija Leila Simonen ennusti hoivaajanaisten olevan katoava luonnonvara. Hän arvioi maan joutuvan kriisiin, kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään ja hoivatyötä tekevistä naisista tulee pula.

Samana vuonna tutkija Guido Ruivankamp ennakoi, että bioteknologiasta tulee uhka maailman köyhille. Tutkija pelkäsi viljelijöiden riippuvuutta ylikansallisista maatalousyhtiöistä.

Vuonna 1999 päätoimittaja Päivi Sihvola ehdotti, että Kela voisi hoitaa osan toimeentulotukipäätöksistä, jotta kuntien sosiaalityöntekijöille jäisi enemmän aikaa sosiaalityöhön. Tänä vuonna ajatusta punnitsee sosiaaliturvaa uudistava Sata-komitea.

Itsenäinen Kosovo siinsi Langassa vuonna 1995. Sanna Leskinen arvioi, että Serbia ja Montenegron liittovaltion tilalla on pian kolme valtiota: Serbia, Montenegro ja Kosovo. Entä pitäisikö 16-vuotiaiden saada äänioikeus? Sitä Lanka mietti jo vuonna 1995.

Kaukonäköisesti tulevia puheenaiheita ennakoivat myös lukijat. Vuonna 1995 Laura Ruohosen mielipidekirjoitus kysyi, miksi miehet lyövät miehiä ja kaipasi väkivaltaa vastustavaa miesliikettä. Vuonna 2005 mielipidekirjoittaja Esa Ylikoski puolestaan vaati uskonnollisuutta pois päiväkodeista.

Mitä Langan lukijat edellä...

Näkemys tulevaisuudesta on ollut toiveikas, joskus idealistinen.

Vihreä Lanka piti vuonna 2006 perhevapaiden kustannusten jakamista naisten ja miesten työnantajille jo melkein varmana. Niin ei käynyt.

Eikä Sirpa Pietikäisestä tullut komissaaria. Europarlamentaarikko tosin tänä vuonna.

Suomalainen sähköauto ei vieläkään ole maailmanmenestys.

Eikä Helsingin ydinkeskusta ole autoton, eivätkä miehet käytä hormoniehkäisyä.

Ja toisin kuin lehti vuonna 1996 pelkäsi, lampaita ei kuljeteta Suomesta elävinä teuraaksi Etelä-Eurooppaan – mutta hevosia kyllä.

Todellisuus on joskus vesittänyt myös asiantuntijoiden ennusteet. Vuonna 2001 kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiehet arvioivat, että vuoteen 2010 asti Suomen metsäteollisuuden sähköntarve kasvaa joka vuosi.

Nyt tehtaita on suljettu, ja tiedämme toisin.

Luetko ajatuksia, kysyy Vihreän Langan mainos tänä syksynä.

Jos luet Lankaa, olet lukenut ainakin luomusta. Luomuinto virisi vuonna 1996: Kysyntä leviää maitoon, lihaan ja kasviksiin, lupasi otsikko.

Tammikuussa 1999 Lanka päätteli Luomutuotannon valtaavan alaa Euroopan ruokamarkkinoilla. Samana syksynä lehti epäili Luomunälän kasvavan syödessä.

Sitten tuli takapakkia: ”Ministeriössä on suhtauduttu luomuun hieman naureskellen. Ilmapiiri ulottuu ministeriin asti”, sanoi viljelijä Timo Kannisto vuoden 2001 kesällä.

Luomun lisäksi rakas lapsi on ainakin lainaaminen, etenkin auton.

Entä jos hankittaisiin auto kimpassa? kysyi kansiteksti helmikuussa 1995. Kymmenen vuotta myöhemmin lehti kertoi, että Autoa ei tarvitse enää omistaa. Tänä kesänä Lanka taas kehotti kuluttajia vuokraamaan elämän. Autojen ja lelujen lisäksi vuokrata voi ainakin lemmikin, kasvin, harrastusvälineitä, vauvantarvikkeita ja luksuslaukun.

Kulutuksessa Lankaa askarruttaa vuodesta toiseen kysymys siitä, mikä kuormittaa ympäristöä eniten. Pelaisinko lätkää vai kävisinkö oopperassa? Pesisinkö kahvimukini työpaikan keittiössä vai käyttäisinkö pahvimukia? Entä millä pestä pyykki: joutsenmerkityllä pesuaineella, pesupähkinöillä vai ekokiekolla? Kiekko oli 1990-luvulla jonkinlainen keraamisia kuulia sisältävä härväin.

Pukeutumisessa muotiin palaa yhä uudelleen frotee, ja keväisin toimitus kerää salaattiin voikukkaa. Polkupyöräily kannattaa kaikkina vuodenaikoina.

Liikenteen ikuisuusaihe on kantanut yli vuosikymmenten: Espoon metro. Vai sittenkin pikaraitiotie? Tai Länsiväylän levennys?

Tämän vuoden toukokuussa lehti sai vihdoin julkaista otsikon: Länsimetro meni läpi Espoossa.

Kestohitti on myös joukkoliikenteen hinta. Ehdotus työsuhdepolkupyörästä on vaihtunut työsuhdematkalippuun. Suuria liikennehankkeita Lanka seuraa vuosia, Länsimetron lisäksi esimerkiksi Kehä II:n ja Vuosaaren sataman rakentamista.

Lanka uskoi jo vuonna 2001 verottajan tarttuvan autojen päästöihin. Silloin valtiovarainministeriö suunnitteli autoveron painottamista ympäristökertoimella. Miksei autoverotuksella hillitä ilmaston muutosta, kysyi kolumnisti Niemeläinen uudestaan vuonna 2004.

Lankaa kiinnostavat myös avohoito, homous ja vanhemmuus, kemikaalilainsäädäntö, Kioton sopimus, kuntaliitokset, kuntapalvelujen kilpailutus, muuntogeeniset kasvit, perhevapaiden kustannukset, puun sertifiointi, tekijänoikeudet, Vuotos, WTO-neuvottelut ja ympäristörikokset.

Kirja päätyy kulttuurisivuille varmimmin, jos se kertoo naisten elämästä islamilaisessa maassa. Iran kiinnostaa, kurdialueet myös.

Toiseksi paras aihe on Tiibet.

Myös sanat kertovat ajasta. 1980-luvun lopussa lehden huolia olivat säteily, metsäkuolemat, otsonikato, typen ja rikin oksidit, Afrikan aids-epidemia ja villiintynyt markkinatalous. Vihreässä Langassa kirjoitettiin biodynaamisesta viljelystä, mutta seuraavalla vuosikymmenellä biodynaamisuus vaihtui luomuun. 1990-luvulla hankinnat ja kauppa muuttuivat reiluiksi.

Ja kun vuosituhannen vaihteessa ympäristökuormitusta havainnollisti selkäreppu, nyt sen tekee jalanjälki. Kasvihuoneilmiö vaihtui ilmastonmuutokseen ja plusenergiatalo matalaenergiataloon. Vuonna 1989 juttu Kasvihuoneilmiö – kaikkien ongelma vielä selitti, mistä on ilmiössä oikein on kyse.

Verraton valinta löytyy myös vuonna 1995 julkaistusta yhden sanan otsikosta: Superministeriö. Vihreät kaavailivat supertitteliä uudenlaiselle ympäristöministeriölle, johon yhdistyisivät nykyisen päälle ympäristöterveysasiat, metsästys- ja kalastusasiat, vesihuolto, energiansäästö ja kehitysapu.

Tasatahdissa toimituksessa herää hiljaisuuden ja pimeyden kaipuu. Syntyy otsikoita kuten Hiljaisuus, katoava luonnonvara. Hiljaisuus on ylellisyyttä. Ja Kaupungin valot saastuttavat yötaivaan.

Joulun vuodenaikajuttu kertoo kynttilöiden valmistuksesta, joulun kasvisruuista – tai sitten toimittaja tapaa viisaan vanhuksen.

Kaikkina vuodenaikoina jutunjuurta löytyy väärään paikkaan joutuvista kemikaaleista. Palosuojakemikaaleja, teflonia ja lääkejäämiä päätyy sekä vesistöihin että ihmisten ja jääkarhujen elimistöön. Ja vuonna 2004 julkaistun otsikon toimitus voisi kirjoittaa aina uudelleen: Hallitus lisää kehitysyhteistyötä kanan askelin.

Nyt kestosuosikkien rinnalle ovat nousseet luonnonvarat ja ajatushautomot, kuten Sitra ja Demos Helsinki.

Ikivihrein on kuitenkin kysymys: syödäkö kasviksia vai lihaa?

media 

Tweet