Natalia Baer

Pelin henki

19.6.2008 9.00

Lena Björklund

Ruotsi ja Suomi ovat monesti kohdanneet rakkaina vihollisina. Maria Wetterstrandin ja Ville Niinistön kohtaamisessa molemmat voittivat.

Lapsiperheen arki on monesti kaoottista silloinkin, kun vanhemmilla on säännölliset työajat ja he asuvat yhdessä. Ei ihme, että suomalaisen kansanedustajan Ville Niinistön (vihr) ja ruotsalaisen kansanedustajan Maria Wetterstrandin (vihr) perhe-elämän sujuminen edellyttää suurta neuvokkuutta.

Niinistö elää suuren osan viikosta Suomessa, Wetterstrand sekä pariskunnan lapset Elias, 3, ja pian vuoden ikäinen Linnea Ruotsissa. Viikonloput ollaan useimmiten Tukholmassa, mutta ainakin kerran kuussa Turussa, Niinistön kotikaupugissa. Viikonloppuun mahtuu useimmiten maanantai ja perjantai-ilta.

Helsingissä ollessaan Ville-isä soittaa joka ilta Eliakselle.

Niinistö tekee viikolla pitkää päivää, jotta viikonloppuun jää kunnolla aikaa leikkiä lasten kanssa.

”Vaikkei kansanedustajan työstä koskaan ihan vapaa ole. Viikonloppu on sellaista melkein vapaata aikaa”, Niinistö naurahtaa.

Wetterstrandin kanssa puhuessa aavistus lahjakkaista organisaattoreista todentuu.

”Olemme molemmat hyviä järjestelemään asioita ja ratkomaan ongelmia. Emme tee siitä suurta numeroa, eikä se vie meiltä erityisen paljon energiaa”, Wetterstrand sanoo.

Hän on paitsi kansanedustaja myös toinen puolueensa puheenjohtajista. Ruotsin vihreillä on aina johdossa sekä mies että nainen.

Kahdessa maassa asuminen ei tunnu taakalta. Jos tuntuisi, pariskunta muuttaisi elämäntapaansa.

”Ei meidän ole pakko elää näin, vaan se on valintamme”, Wetterstrand huomauttaa. ”Olemme molemmat hyvin iloisia poliittisista tehtävistämme, nautimme työstämme. Luulen, että kun voi hyvin, asiatkin toimivat ja järjestyvät.”

Luonnollisista syistä tätä perhehaastattelua ei tehdä tavanomaisesti: kotona, jossa kaikki ovat paikalla. Niin tuskin tehtäisiin, vaikka perhe asuisi yhdessä joka päivä. Niinistön ja Wetterstrandin kotisivut välittävät kuvaa avoimesti asioistaan kertovista ihmisistä, mutta heillä on yhdessä sovitut pelisäännöt siitä, miten paljon yksityiselämästä puhutaan. Painopisteen tulee olla politiikassa ja yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa.

”Emme anna perhehaastatteluja, vaan haastattelija haastattelee kahta poliitikkoa, joilla on myös perhe”, Niinistö rajaa.

Lapsiperheen arjen ja työelämän yhteensovittamisesta molemmat puhuvat mielellään, koska se sisältää olennaisen poliittisen viestin.

”On tärkeää, että isät käyttävät perhevapaitaan”, vanhempainvapaaltaan vastikään töihin palannut Niinistö korostaa.

Maria Wetterstrandin tavoitan puhelimitse. Häneltä löytyy sattumalta rauhallinen hetki kesken kiireisen eduskuntatyön.

Ääni on herkkä ja paljastava instrumentti. Tässä kuulen ihmisen, joka on tyytyväinen elämäänsä, iloinen Villestään, lapsistaan ja niistä monista hyvistä ystävistä ja sukulaisista, jotka rientävät apuun, jos hän joku arki-ilta yllättäen tarvitsee lastenhoitajaa. On vain tohdittava pyytää.

”Ihmisethän auttavat mielellään”, Wetterstrand sanoo hyväntuulisesti.

Ville Niinistön tapaan eduskunnan lisärakennuksen kabinetissa. Hän on kiirehtinyt paikalle pitkäksi venyneestä perustuslakivaliokunnan kokouksesta. Haastattelu on tehtävä samalla, kun hän syö.

Kun molemmat aviopuolisot tekevät työkseen politiikkaa, vapaa-ajalla politiikka kai työnnetään sivuun? Enimmäkseen kyllä. Niinistö kertoo, että isot aatteelliset keskustelut käytiin parina ensimmäisenä yhdessäolovuotena.

”Kun ei ollut vielä lapsia, sitä eli enemmän politiikasta vapaa-ajallaankin.”

Silloin käytiin läpi myös erimielinen suhtautuminen Euroopan unioniin. Ruotsin vihreät on ainoa vihreä puolue, jonka ohjelmassa vaaditaan maan eroa EU:sta.

Kanta voi muuttua piankin. Wetterstrand ilmoitti keväällä kannattavansa EU-jäsenyyttä, ja Ruotsin vihreissä järjestetään syksyllä jäsenäänestys asiasta. Jos Wetterstrandin esitys voittaa, vihreät säilyttävät EU-kriittisen kantansa, mutta eivät enää kyseenalaista jäsenyyttä.

Työpäivinä Wetterstrand ja Niinistö saattavat hakea toinen toisiltaan tukea ja näkemyksiä. Ruotsissa on tehty paljon enemmän energiatehokkuudessa ja ilmastopolitiikassa kuin meillä, Niinistö sanoo. Näistä aiheista hän kysyy vaimoltaan ja kertoo sitten puoluetovereilleen ruotsalaisten ratkaisuista.

Sukulointi on tärkeällä sijalla perheen vapaa-ajan vietossa, samoin vierailut paikoissa, joista lapset pitävät.

Mutta myös parisuhdetta pitää hoitaa. Ystävät ja suku auttavat, kun aikuiset tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa. Kesän alussa he kävivät katsomassa August Strindbergin Mäster Olofin Tukholman kaupunginteatterissa.

”Kun olemme koko perhe yhdessä, haluamme olla yhdessä. Yksinään emme silloin harrasta mitään. Mutta parisuhteen kannalta on tärkeää, että on aikaa olla myös kahdestaan. Ettei yhteiselämä suju pelkästään lasten kautta”, Niinistö selventää.

Turussa olemista vaalitaan myös kielen vuoksi. Niinistö puhuu lapsilleen suomea, ja kolmevuotias Elias on jo kaksikielinen. Kaksikielisyys sallii läheiset suhteet suomalaisiin isovanhempiin ja auttaa leikkien sujumista suomalaisserkkujen kanssa.

Kesät perhe pyrkii olemaan puoliksi Ruotsissa, puoliksi Suomessa. Pidempiäkin aikoja he ovat viettäneet yhdessä: Wetterstrand asui viime syksynä vanhempainvapaallaan Turussa Linnean synnyttyä ja Niinistö vapaallaan tämän kevään Tukholmassa.

Wetterstrand ymmärtää suomea jo aika hyvin.

”Osaan lukea Eliaksen suomenkielisiä lastenkirjoja ja kääntää niitä ruotsiksi. Niissä tosin kuvat auttavat ymmärtämistä”, hän nauraa.

Hän ymmärtää myös arkisia keskusteluja, mutta arastelee vielä puhumista.

Yhteinen kesä alkaa tänä vuonna perinteisesti: Almedalin puistosta Visbystä. Siellä pidetään vuosittain politiikkaviikko heinäkuun alussa. Paikalle tulevat kaikki Ruotsin eduskunnan seitsemän puoluetta. Jokaisella on oma päivänsä. Silloin linjataan politiikkaa ja puhutaan arvoista. Päivänpolitiikka on sivuosassa.

”Koko Visby on seminaareja täynnä”, Niinistö kuvaa. ”Se on aatteellisen keskustelun viikko, tosi kiinnostava.”

Niinistö kaipaa Suomeen jotain vastaavaa. ”Jos haluamme asiasisältöä politiikkaan.”

Onko siis Suomella ja Suomen vihreillä opittavaa naapurimaasta? Ihan niin kysymystä ei voi Niinistön mielestä asettaa. Puolue on aina osa yhteiskuntaa ja sen keskustelu- ja asenneilmapiiriä.

”Ruotsin vihreissä on paljon sellaisia piirteitä, jotka ovat Ruotsin yhteiskunnassa ylipäätään vahvempia kuin meillä”, Niinistö sanoo.

Ruotsissa elää vahvana käsitys, että maailmaan voi vaikuttaa. Sitä voi ohjata haluamaansa suuntaan. Tätä piirrettä Wetterstrandkin arvostaa.

”Jos kaikki maat ajattelisivat, että ne voivat antaa panoksensa maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi, maailma olisi paljon parempi”, hän sanoo. Ja lähettää terveisiä Suomeen: ”Ei pidä pitää itseään vähäpätöisenä. Pienenkin maan on nähtävä merkityksensä.”

Hop, hop parantamaan maailmaa, Suomi!

Niinistön mielestä Ruotsin asenteessa näkyy maan korkea itsetunto ja se, että yhteiskunta on hyvin poliittinen ja aatteellinen.

”Sekä oikeisto että vasemmisto uskaltavat liputtaa aatteita.”

Tällaisessa ympäristössä myös vihreiden linjaukset tulevat esiin hyvin periaatteellisina. Suomessa profiili hämärtyy, kun ollaan hallituksessa tekemässä konsensuspolitiikkaa.

”Emme muista sanoa, mikä se vihreä linja on. Ei riitä, että sitä edistetään hallituksessa, se pitää sanoa myös julki.”

Ruotsissa ei pelätä tiukkoja poliittisia käsitteitä, vaikkapa sanaa feminismi, joka Suomessa on kestotulehtunut.

”Ruotsissa ne älylliset termit ja käsitteet, jotka kuvaavat yhteiskunnan eriarvoisia rakenteita, ovat politiikassa mukana paljon enemmän kuin Suomessa”, Niinistö summaa.

Niinistö veti toissa keväänä vihreiden ohjelmatyötä, kun puoluetta oltiin määrittelemässä feministiseksi. Idea tuli Ruotsista. Niinistö seurasi sikäläisten vihreiden kiinnostavaa keskustelua aiheesta.

Suomessa feminismistä on tehty ääri-ilmiö. Niinistö hämmästelee sitä.

”Feminismissähän pyritään purkamaan niitä yhteiskunnan rakenteita, jotka asettavat eriarvoiseen asemaan niin miehiä kuin naisia.”

Hän on tyytyväinen siitä, että suomalaiset vihreät lanseerasivat käsitteen vihreä feminismi. ”Se kuvaa sitä, että osaamme olla yhteiskuntakriittisiä, analysoida yhteiskuntaa kokonaisuutena ja nähdä laajoja kehittämistarpeita. Asioille pitää antaa nimiä, vaikka ne ovat poliittisesti latautuneita!”

Wetterstrand on ihaillut sitä, miten vahvasti Osmo Soininvaaran talouskasvukritiikki ja onnellisuusteema ovat läpäisseet julkisuuden Suomessa.

Ruotsin vihreät saivat viime hallituskaudella vaivoin läpi ajamansa vuorotteluvapaan, friåret.

”Se oli demareille tosi vaikea paikka, ja nyt porvarihallitus on lopettanut vapaan”, Niinistö kertoo. ”Joustava työaika ihmisten ehdoilla ja perustulo, näissä me olemme Ruotsin vihreitä radikaalimpia.”

Wetterstrand on Suomen vaalikamppailua seuratessaan havainnut, että täällä vältetään ottamasta ristiriitoja esiin. Ruotsissa ne nostetaan pääasioiksi. Niillä osoitetaan puolueiden väliset erot. Vastakkainasettelun välttäminen voi Wetterstrandin mielestä johtua Suomen koalitiohallitusperinteestä. Tai sitten se on sodanjälkeisen politiikan perua.

Wetterstrand ihailee sitä, että Suomen vihreissä on tilaa niin monille vahvoille naisille. Toinen hyvä asia on rauhallisuus. Ruotsissa ollaan konfliktihakuisempia kaikissa puolueissa, erityisesti vihreissä.

Valta epäilyttää. ”Aika isokin joukko jäsenistöstä on jatkuvasti äänekkäästi epäluuloisia puolueen johtoelimiin valitsemiaan ihmisiä kohtaan”, Wetterstrand kuvaa.

Suomessa vihreiden johdolla näyttää olevan työrauha.

Yhteisellä vapaa-ajalla Maria Wetterstrandin ja Ville Niinistön perheessä pyritään tähän:

• Ei puhuta liikaa politiikasta.
• Ei harrasteta yksin.
• Käydään paikoissa, joista lapset pitävät: Tukholmassa esimerkiksi Skansenilla, Turussa Seikkailupuistossa.
• Aikuiset käyvät myös kahdestaan ulkona.
• Kesäisin koko perhe osallistuu politiikkaviikkoon Visbyssä.

Tweet