Kehittyvien maakuntien koulujärjestelmä

13.6.2008 8.35

Elina Grundström

Kokemukseni mukaan opettajille ei kannata soitella kesäkuun alussa. Ne ovat niin pökertyneitä takana olevasta lukuvuodesta, että nukkuvat vuorokaudet läpensä.

Opettajat ovat pitkät lomansa ansainneet. Mutta ovatko hoito- tai opintovapaalla olevat opettajat ansainneet myös sijaistensa lomat?

Hyvä ystäväni on työskennellyt viisi vuotta sijaisopettajana. Hän joutui tänä kesänä viidettä kertaa peräkkäin työttömäksi, koska virassa oleva opettaja palaa aina kesän ajaksi muodollisesti töihin.

Vakiopettaja nostaa palkkaa koko kesältä, vaikka ei vietä minuuttiakaan koulussa koko vuonna. Ystäväni tekee vuoden työt, mutta joutuu elämään kesät lähes pelkän työttömyyskorvauksen varassa. Hän on kahden lapsen yksinhuoltaja ja selviytyy kesistä vain säästämällä ankarasti koko talven.

Vakinainen opettaja on tähän mennessä saanut noin vuoden verran palkkoja, eläkkeitä ja ikälisiä, jotka minun oikeustajuni mukaan kuuluisivat ystävälleni, joka on työtkin tehnyt. Tämä opettajien palkkausjärjestelmän aiheuttama porsaanreikä on ollut tiedossa jo vuosia, mutta Opettajien ammattijärjestö OAJ ei ole halunnut tinkiä sen vuoksi vakinaisten opettajien eduista.

Pahinta on, että tällainen filunki aiheuttaa samanlaisia lieveilmiöitä kuin vaalirahoitusskandaali. Moraali laskee ja inhottavat rahariidat myrkyttävät ilmapiirin juuri siellä, missä kansakunnan tulevaisuutta rakennetaan.

Kun ongelma on ollut julkisuudessa, moni hoitovapaalla oleva opettaja on tehnyt vaikean mutta moraalisesti kestävän päätöksen olla nostamatta palkkaa, joka ei hänelle kuulu.

Lomapalkkoja ei kuitenkaan voi jättää yksilöiden varaan, niin kuin ei vaalirahoituksen avoimuuttakaan. OAJ päättää syksyllä, mihin se käyttää ensi keväänä lankeavat palkankorotusten joustot. Sijaisten kesäpalkat kuuluvat tämän listan kärkeen.