Äidiltä: 20 euroa

23.5.2008 8.38

Elina Grundström

Vihreiden kansanedustajien vaalirahoitusilmoitukset ovat suorastaan liikuttavia. Edustajat raportoivat yksityishenkilöiden antamia parin kympin summia, ja muutamilla lahjoittajilla on silmiinpistävästi sama sukunimi kuin saajalla.

Sen jälkeen kun Merikukka Forsius oivalsi olevansa väärässä puolueessa ja loikkasi kokoomukseen, vihreillä ei ole yhtäkään kansanedustajaa, jonka vaalirahoitusilmoituksessa mainitaan Kehittyvien maakuntien Suomi tai joku muu epämääräinen liikemiespoppoo. Suomalainen vaalijärjestelmä ei sentään ole ihan mätä, kun vihreät ovat päässeet hallitukseen asti näin puhtailla jauhoilla.

Vihreät ovat myös sinnikkäästi pyrkineet saamaan vaalirahoituksen läpinäkyväksi. Nykyinen vaalirahoituslaki syntyi Irina Krohnin 1998 tekemän lakialoitteen pohjalta. Laki tuli suurten puolueiden vastustuksen vuoksi voimaan vesitettynä, ja Tuija Brax on koko 2000-luvun vaatinut sen tiukentamista sekä ilmoitettavien summien alarajan että laiminlyöntien seurausten suhteen. Tässä valossa on naurettavaa, että keskustalaiset yrittävät syyttää oikeusministeri Braxia viime viikkojen Vanhasgatesta viittaamalla valvonnan puutteeseen tai lainvalmistelun hitauteen.

Jos Vanhasgatesta seuraa jotain hyvää, se on vaalirahoituslain uudistuksen nopeutuminen. Elleivät suuret puolueet jälleen vesitä hanketta, Brax voi saada ainakin osan aloittamistaan uudistuksista läpi jo ennen kevään 2009 eurovaaleja.

Se on hieno juttu, mutta viime viikkoina paljastunut politiikan alennustila on niin masentava, että se ei paljon lohduta. On vaikeaa uskoa suomalaiseen demokratiaan, kun salattua vaalirahaa antaneet tahot saavat toiveensa täytettyä juuri samaan aikaan, kun vaalirahaskandaali paljastuu. Viikon kuluessa on hyväksytty perheyritysten verohelpotukset sekä puunhankinnan ja innovaatioyliopiston tuet, jotka ovat olleet lobbarien toivelistoilla.

Jos eduskunta nyt hajotettaisiin, mitä menisi hukkaan? Ei ehkä enää muuta kuin kansanedustajan äidin antama 20 euron vaalituki.