Köyhyys palaa, sanottava loppuu

16.5.2008 8.24

Elina Grundström

Vihreän liiton Puoluekokous pidetään tänä viikonloppuna Mikkelissä harvinaisen epäseksikkäissä merkeissä. Kun esityslistalla ei ole henkilövalintoja, eikä ylipäänsä mitään kiihottavampaa kuin ikääntymispoliittisen ohjelman hyväksyminen, ei ole ihme, että monet vihreiden nuorisojärjestön Vinon jäsenet suuntaavat mieluummin Suomen sosiaalifoorumiin Tampereelle.

Puoluekokouksen vapaamuotoiset keskustelut saattavat kuitenkin olla jännittävämpiä kuin aikoihin. Vihreiden kenttäväki on tähän asti suhtautunut puoluejohtoon ja ministereihin kannustavasti ja ymmärtänyt loputtoman pitkälle nykyisen hallituksen järjettömyyksiä, kuten autoveron ja perheyritysten perintöverojen laskemista. Mikkelin puoluekokouksessa saattaa kuitenkin ensimmäistä kertaa nousta pinnalle myös reipasta kritiikkiä.

Viime viikot ovat nimittäin paljastaneet, kuinka kapeita puolueen asiantuntemus ja ohjelmatyö ovat. Sydäntalvi oli vilkkaan ilmasto- ja energiakeskustelun aikaa. Siinä vihreät olivat vahvoilla. Nyt keskustelu on nopeasti kääntymässä sosiaali- ja talouspolitiikkaan, joista vihreillä ei ole yhtä paljon sanottavaa kuin ympäristöasioista.

Köyhyys on palannut kaduille ja otsikoihin, ja suomalainen sosiaaliturva on osoittautunut eurooppalaisissa vertailuissa poikkeuksellisen huonoksi. Kun ruuan hinta nousee niin paljon, että leipäjonot pitenevät, on nopean toiminnan aika. Valtion perustehtävä on huolehtia siitä, että kaikilla on ruokaa. Siinä ei auta mumista hienoista sosiaalipolitiikan rakenneuudistuksista, joita puolisalainen Sata-komitea valmistelee.

Pelkään pahoin, että vihreät eivät tässä hallituksessa kompastu ydinvoimapäätökseen, vaan leipäjonoihin.