Väljarnas hämnd

Carlssons

2.2.2017 8.19

Riikka Suominen

Pohjoismaista politiikkaa pitkään seuranneen Bengt Lindrothin mukaan populismia on ollut pohjoismaissa jo vuosikymmeniä.

Kun Tanskassa pölhöpopulisti Morgen Glistrup voitti vaalit 1973, muistutti väistyvä demarijohtaja Jens Otto Krag muita perinteisiä poliitikkoja siitä, ettei heidän kannata kilpailla populistipuolueiden kanssa, tai jahdata niiden johtajia. Sen sijaan pitää hoitaa kuntoon asiat, joista populistit puhuvat.

Ulkopuolisena havainnoitsijana Lindroth tekee kiinnostavia havaintoja Suomesta. Suomi on perinteisempi ja vähemmän keskusteleva kuin muut pohjoismaat. Äänestäjät eivät usko poliitikkojen kuuntelevan heitä, vaan alistuvat valta-asetelmaan hammasta purren.

Protesti näytetään äänestämättä jättämisellä. Äänestysprosentti on Suomessa muita pohjoismaita alhaisempi, mutta säännöllisesti paine purkautuu. Silloin äänet menevät Vennamoille (60-luku), SMP:lle (80-luku), Tony Halmeelle (2003) ja perussuomalaisille (2011 ja 2015).

Myös presidentinvaali vuonna 1994 oli kansan vastalause poliittiselle eliitille. Molemmat toiselle kierrokselle päässeet ehdokkaat, Ahtisaari ja Rehn, olivat omien puolueidensa eliitin vieroksumia ehdokkaita.