Lanka arvioi: Veren ääriin

31.10.2012 16.01

Sammeli Heikkinen

Cormac McCarthyn Veren ääriin eli Lännen punainen ilta on vaikuttava teos. Mukava tai kohottava lukukokemus se ei ole.

Tarina 1800-luvun puolivälin Meksikon ja Yhdysvaltain rajamailla ajelehtivasta teini-ikäisestä pojasta ja Yhdysvaltain luomisesta on äärettömän raaka.

Nimettömäksi jäävä poika selviää teurastuksesta ja liittyy päänahanmetsästäjien porukkaan. John Joel Glantonin johtama murhaajajoukkio tappaa rahasta kaikenikäisiä intiaaneja ja pian myös muita.

Roistot ratsastavat amokia läpi lohduttoman ja vihamielisen maan välittämättä juuri toisistaan ja saamatta iloa juuri mistään. Ainoa valta on väkivaltaa. McCormacin viileä tyyli etäännyttää tunteista ja päänahanmetsästäjien julmuus alkaa tuntua luonnolliselta.

Henkilöt jäävät luonnosmaisiksi ja saattavat hävitä tarinassa näkymättömiin pitkäksikin aikaa. Poikkeuksena on tuomari; yliluonnolliseksi – jopa saatanalliseksi – kasvava hahmo.

Tästä ovat lännenfilmien technicolor-maisemat – ja oikeastaan kaikki kauneus – niin kaukana kuin mahdollista.

* * * *

Cormac McCarthyn: Veren ääriin eli Lännen punainen ilta. WSOY 2012.