Lanka arvioi: Raaka tie Raatteeseen

17.10.2012 15.32

Sammeli Heikkinen

Raatteen tien taistelu talvisodassa voi olla hyvinkin yksi puhkikirjoitetuimpia tapahtumia Suomen historiassa. Mutta niinpä vain uusia kirjoja tulee.

Teemu Keskisarjan Raaka tie Raatteeseen on raflaavasti nimetty ja kursailematta kirjoitettu. Itse asiassa niin kursailematta, että tyyli on usein mauttomuuden rajoilla, kun kuitenkin kirjoitetaan tapahtumasta, joka aiheutti valtavasti inhimillistä kärsimystä. Rajan yli ei silti mennä, vaan teksti pysyy ennen kaikkea vetävänä.

Keskisarja kertoo aluksi Suomussalmen raja-asukkaiden mielialoista ennen sotaa. Kaikki eivät suinkaan nähneet rajan takaista valtaa uhkana. Ja vaikka katkeruuden määrä valkoista Suomea kohtaan väheni 1930-luvun vaurastumisen aikaan, yhteistoimintahenkilöitä löytyi, kun puna-armeija tuli rajan yli.

Suomalaisessa yleistajuisessa historiankirjoituksessa ei ole taidettu aiemmin paljon käsitellä Neuvostoliiton miehitysvallan alle jäänyttä Juntusrantaa. Yli 1500 suomalaista eli suurimman osan talvisodasta Neuvostoliiton vallassa, miehityshallinto perustettiin ja vieläpä eräänlainen versio punakaartista.

Myös salaisen poliisin kovaotteiset kätyrit saapuivat korpimaille ja neuvostovallan aikana teloitettiin erilaisista syistä tai ilman niitä 14 ihmistä. Suomalaiset sitten puolestaan ampuivat takaisin valtaamisen jälkeen vielä puolenkymmentä lisää.

Keskisarja kuvaa hyvin, miten vähän suomalaiset sotilaskomentajat ja alemmatkin upseerit luottivat raja-alueen siviiliväestöön. Osin syystä.

Pääosa kirjasta kuvaa itse taistelutapahtumia. Niissä Keskisarjan suurin ansio on se, että hän kirjoittaa historiaa, ei suomalaista sotahistoriaa. Eli tapahtumien kuvaaminen on kiihkotonta ja melko lailla puolueetonta. Toki rivimiestason kuvauksia on enemmän suomalaisista ja ukrainalaiset, venäläiset ja vienalaiset jäävät hiljalleen korpitien motteihin telottavaksi ja jäätyväksi massaksi.

Luultavasti tämän ovat sanelleet käytettävissä olleet lähteet. Kumminkin ehkä riipaisevin yksityiskohta on ukrainalaislapsen 44. divisioonassa taistelleelle isälleen lähettämä piirustus. Se on peräisin suomalaisten sotasaaliiksi saamasta postisäkistä. Isän kohtalo on tuntematon, mutta tuskin hyvä.

Keskisarja tuo myös kiinnostavasti esiin sen, että aluksi suomalaisjoukot jäivät pahasti jyrän alle. Jos voittoja ei olisi saatu suhteellisen nopeasti, kuuluisa talvisodan henki olisi luultavasti jäänyt syntymättä.

Tosin Keskisarjan kuvauksen perusteella puna-armeijan organisaatio- ja huolto-ongelmat olivat sitä luokkaa, että on epävarmaa kuinka pitkälle neuvostojoukot olisivat päässeet, vaikka suomalaisten vastarinta olisikin romahtanut.