Lanka arvioi: Kevätnäyttely

11.5.2012 16.52

Lasse Leipola

Syksyllä 1956 unkarilaiset vaativat kaduilla uudistuksia. Neuvostojoukot tukahduttivat kansannousun muutamassa viikossa ja vaihtoivat maan hallinnon. Kaikki tämä meni kuitenkin ohi budapestilaiselta Gyula Fátraylta, sillä hän oli sairaalassa toipumassa pukamaleikkauksesta.

György Spirón Kevätnäyttely-romaanin päähenkilö Fátray luulee sairaalasta päästyään, että hän sairauslomansa ansiosta vältti pahimman. Toverit kuitenkin suhtautuvat hieman epäillen hänen poissaoloonsa, ja pian Fátray huomaa joutuneensa mielivaltaisen järjestelmän uhriksi. Kirjaa voisi hyvinkin kuvailla kafkamaiseksi tai orwellilaiseksi, jos ne eivät olisi niin kuluneita termejä.

Jos historiallinen, kansannousua seuranneeseen talveen sijoittuva tapahtumaympäristö jätetään huomiotta, jää jäljelle melko tylsä ja tavanomainen tarina. Eniten syvyyttä kirjaan tuo Unkarin synkän lähihistorian peilautuminen maan nykyiseen poliittiseen kehitykseen.

”Ei ole mitään aatetta, Gyuszi hyvä. On vain fasismi: valkoinen, vihreä, ruskea tai punainen”, pohtii Fátrayn kyyninen juristiystävä kotimaataan.