Joulun kääntöpuoli

17.12.2010 15.02

Anu-Elina Lehti

Suomentajat ovat näkymätön ja alipalkattu ammattiryhmä. Ilman heitä aattoiltamme olisi kovin ankea.

Kun lahjapaketista paljastuu amerikkalainen bestseller, emme suo ajatusta sille mittavalle prosessille, jonka läpi teksti on kuusen alle kulkenut. Kirjailijan lisäksi suuri kiitos kuuluu kustannustoimittajalle ja kääntäjälle.

Käännöskirjallisuuden tulevaisuus Suomessa ei näytä valoisalta, sillä kääntäjien palkat ovat erittäin matalia. Kirjallisuuden kääntäjien keskiansio oli vuonna 2009 vain 15 286 euroa vuodessa. Tilannetta ei helpota, että iso osa apurahoista myönnetään kirjailijoille.

Koska tulotaso on matala, monet suomentajat tekevät päätyönsä ohessa muita töitä. Kirjallisuuden kääntäjät ovat freelancereita, jotka maksavat tuloistaan verojen lisäksi muita ammattiin liittyviä kuluja.

Ei siis ole ihme, että suomentajat pelkäävät ammattikuntansa puolesta.

Vaikka suuri yleisö ei tunne kääntäjiä, heillä on paljon valtaa. Taitamaton kääntäjä voi pahimmassa tapauksessa tuhota arvokkaan teoksen.

Esseisti ja suomentaja Martti Anhava kirjoitti Parnassossa (5/2010), että Pentti Saarikosken maine legendaarisena kääntäjänä on kupla.

Monien äidinkielenopettajien ja suomentajien mielestä Saarikoski pilasi J.D Salingerin romaanin Sieppari ruispellossa ja James Joycen Odysseuksen.

Saarikoski ei hallinnut englannin kielen hienouksia, eikä viitsinyt niitä edes opetella. Jos hänelle huomautettiin virheistä, hän kertoi haluavansa rikastuttaa suomen kieltä uusilla ilmaisuilla.

Saarikoski oli ahkera kääntäjä, mikä oli seurausta alituisesta rahapulasta. Hän käänsi myös humalassa, ja usein kääntämisen vaikeus laukaisi juomishalun.

Edesmennyt runoilija Tuomas Anhava uskoi, että leväperäisyyden ja hataran kielitaidon lisäksi Saarikoski halusi tärvellä alkuperäisiä tekstejä, esimerkiksi valitsemalla suomennoksensa pohjaksi useista tarjolla olevista käännöksistä tarkoituksella huonoimman. Parnasson tekstistä voi rivien välistä lukea, että Anhava epäili Saarikosken kadehtineen maailmankirjallisuuden mestareita.

Seuraavilla sivuilla kolme kääntäjää kertoo ammattistaan ja pohtii, mikä saa heidät jatkamaan tätä huonosti palkattua työtä, kaukana julkisuuden valokeilasta.