Amerikkalainen unelma saattohoidossa

Harper Press

4.9.2017 15.35

Lasse Leipola

J.D. Vancen omaelämäkerrallinen Hillbilly Elegy kertoo Appalakkien vuoriston alueella elävistä ”hillbillyistä”. Halventava termi kääntyisi suomeksi ehkä maalaistolloiksi. Kyse on valkoisesta, enimmäkseen köyhästä väestöstä, jonka juuret ovat irlantilaisissa ja skotlantilaisissa siirtolaisissa.

Vancen romaanimainen, yhden perheeen vaiheita kuvaava kirja on ainutlaatuinen kertomus omalaatuisesta paikalliskulttuurista, joka monelle amerikkalaisellekin on tuttu lähinnä viihdeohjelmien karikatyyrisistä junttihahmoista heinähattuineen. Itsekin hillbillyksi syntynyt Vance kuvaa omiaan ankaran rehellisesti, mikä on tavallaan paljon julmempaa kuin latistetut huumorihahmot.

Hillbilly-kulttuuriin kuuluvat vahva ylpeyden ja itsenäisyyden tunne sekä moraalinen koodisto. Anteeksiantaminen on merkki heikkoudesta ja loukkaukseen vastataan väkivallalla. Asiat ratkaistaan mieluummin nyrkein tai veitsin kuin virkavallan tai oikeuslaitoksen välityksellä.

Vancen kuvaamat ihmiset ovat pettyneet politiikkaan ja poliitikkoihin, koska näitä on helppo syyttää vastoinkäymisistä, joiden syyt ovat usein paljon lähempänä. He uskovat yhä sokeasti amerikkalaiseen unelmaan, vaikka esimerkit sen toteutumisesta ovat harvassa.

Vance ei ano armoa tai apua kotiseutunsa ihmisille. Hän toteaa kylmästi, että ihmisten on turha valittaa kohtaloaan, jos he ovat liian saamattomia tehdäkseen töitä tai pysyäkseen erossa päihteistä. Hän kertoo myös katkerasti, kuinka syvät henkiset arvet hillbilly-kulttuurin keskellä kasvaminen on häneen jättänyt ja millaisiin haasteisiin hän on oman kulttuurinsa ulkopuolella törmännyt.