Maaseutufasistit

22.9.2008 16.01

Lotta Backlund

”Yäk, minä en mitenkään voisi viettää kesääni kaupungissa! Se olisi kamalaa! Saasteita ja autoja joka paikassa, kiireisiä ihmisiä, ja kaikki ovat niin epäystävällisiä. Missään ei ole mitään vihreää. Ei se ole ihmisen paikka, etenkään kesällä.”

Jostain syystä on täysin sallittua dissata kaupunkia. Niin jopa vähän kuuluu sanoa.

Samalla tavalla kuin kuuluu sanoa, että ”en oikeastaan katso televisiota, paitsi uutiset ja ajankohtaisohjelmia” tai ”en IKINÄ ole lukenut 7 Päivää –lehteä, paitsi kerran kun selasin sitä kampaajalla”.

Mutta annas olla, jos joku kehtaa sanoa kriittisen sanan maakunnasta. Herranjestas, mikä huuto siitä tulee!

En viihdy maaseudulla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin yhtä tarkkasilmäinen kuin kaupunginvihaajat tai kykeneväinen muodostamaan omia mielipiteitä siitä, missä viihdyn ja haluan asua ja viettää aikaani.

Ehei, päinvastoin. Olen umpimielinen snobi, joka ei ymmärrä omaa parastaan. Siis siksi, että viihdyn Koffin puistossa paremmin kuin Päijänteen rannalla, tai siksi, että vietän aikaa mieluummin Hietalahden torin torikahvilassa kuin laiturin nokassa tai sienimetsällä.

Maaseutufasistien uudeksi, tai no uudeksi ja uudeksi, julistepojaksi on nyt ryhtynyt kansakunnan ja Nurmijärven lahja dynaamiselle politiikalle, pääministeri Vanhanen.

”Koska minä rakastan Nurmijärven hiljaisuutta ja omaa tapaani elää, pitää nyt koko Uusimaa kaavoittaa tällaiseen puutarhakaupunkimalliin.” Metropolipolitiikkaa, indeed.

Suurkaupunki on katsokaas huono paikka kasvattaa lapset, käydä töissä ja elää ja yrittää. Puutarhakaupungissa sen sijaan vihertää ja linnut laulavat. Siellä on turvallista, eikä kenenkään tarvitse käydä taajamaa edemmäs palveluissa tai töissä. Sinne ihmisten pitäisi muuttaa, eikä tuonne kaupunkiin.

Vaan kuinka realistista on uskoa, että työpaikat muuttavat puutarhan perässä? Tai että jokaisesta puutarhasta toiseen voidaan reitittää linja-autoja, sen sijaan, että tehdään järkeviä joukkoliikenneratkaisuja? Tai että lähivuosikymmeninä tuplaantuva ikäihmisten joukko elää elämänsä ehtoon tuolla Wisteria Lanella?

Olen kasvanut ja asunut koko ikäni kaupungissa. Minusta kasvoi suhteellisen fiksu ja tasapainoinen ihminen. Minä rakastan kaupunkia ja urbaania elämäntapaa. Olen valmis jakamaan kaupunkini sinkkujen, perheiden, maahanmuuttajien ja mummojen kanssa. Ja jopa heidän, jotka luulevat vihaavansa kaupunkia.

Tule tutustumaan. Ota riski, rakastu kaupunkiin.

Kirjoittaja on stand up -koomikko, kokoomuslainen poliitikko ja tv-toimittaja. Teksti on julkaistu lehdessä 19.9.2008. Lisää lehdessä julkaistuja kolumneja löydät täältä.