Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Anna Kontula
Kun eduskunnan perehdytyksessä vuonna 2011 kerrottiin tasa-arvokysymyksistä, miehet lähtivät kahville, kertoo Anna Kontula (vas.). Valmista ei ole tasa-arvossa vieläkään.
10.10.2018 16.17
Eduskunta on vallan ja konfliktien keskittymä. Niin sen pitää ollakin, mutta sukupuoli ja yhteiskunnallinen asema vaikuttavat liikaa ja synnyttävät huonompaa politiikkaa.
Kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) tuore kirja Eduskunta – ystäviä ja vihollisia avaa kansanedustajien ja eduskunnan arkea.
Kontulan mukaan eduskunta on konservatiivinen ja patriarkaalinen ympäristö, joka yhä suosii keskiluokkaista, keski-ikäistä valkoista miestä. Se näkyy sekä kansanedustajissa että siinä, keitä eduskunnassa kuullaan.
Sukupuoli vaikuttaa politiikassa edelleen. On kansanedustajia ja naiskansanedustajia. Johtajia ja naisjohtajia.
”Yksi naispuolinen kollega kertoi, että kun hän menee työpaikkavierailulle miespuolisen kollegan kanssa, häneltä kysytään perheestä ja sitten siirrytään miehen kanssa keskustelemaan politiikan kysymyksistä. Tilan raivaaminen poliitikkona olematta naispoliitikko on projekti, joka on edelleen kesken”, Kontula sanoo Vihreälle Langalle.
Kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson osallistui Ylen keskusteluohjelmaan, palautetta vyöryi somessa ja Ylelle. Anderssonia moitittiin, koska hänen koettiin keskeyttelevän puhetta aggressiivisesti. Kun jälkeenpäin keskustelu analysoitiin, kävi ilmi, että keskustelun miehet keskeyttivät toisten puheen useammin.
Kyse on Kontulan mukaan siitä, että käytös koetaan miehelle sopivana mutta naiselle aggressiivisena ja vääränlaisena. Mies on yhä politiikan malli ja miehelle sallitut ominaisuudet uskottavan politiikanteon ominaisuuksia: matala ääni, päättäväisesti oman kannan esiintuominen, väitteisiin tarttuminen ja vastaan väittäminen.
Ei ole sattumaa, että Angela Merkel ja Hillary Clinton puhuvat matalalla äänellä ja käyttävät housupukuja.
Jos nainen ei käytä uskottavan poliitikon ominaisuuksia, hän ei ole uskottava poliitikko. Toisaalta jos hän käyttää niitä, hän toimii sukupuolelleen sallittua roolitusta vastaan, eikä ole uskottava poliitikko.
Sukupuolittuneisuus näkyy myös siinä, että on alueita, joilla jompikumpi sukupuoli saavuttaa uskottavan aseman riippumatta asiantuntijuudesta.
Naiset ovat uskottavampia päiväkotikeskustelijoita ja miehet puolustuspolitiikasta puhujia, koska ihmiseen kiinnitetään sukupuolen perusteella asioita kuten luontainen hoivavietti ja taistelustrategioiden ymmärtäminen. Todellisen asiantuntemuksen kanssa näillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.
Eduskunnassa kuullaan enemmän miehiä kuin naisia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan Vastatieto-selvityksen mukaan valiokunnissa kuulluista vain kolmasosa on naisia. Ruohonjuuritason ääntä ei kuulla juuri koskaan.
Sen sijaan ylikorostuneena on pääkaupunkiseutulaisen, keski-ikäisen, ylempään keskiluokkaan kuuluvan valkoisen miehen ääni.
Suuri osa yhteiskunnassa vellovasta tietomassasta ja hiljaisista signaaleista ei koskaan saavuta parlamentaarisia päättäjiämme.
”Se on surkeaa, koska päätökset kuitenkin vaikuttavat paljon isompaan porukkaan”, Kontula sanoo.
Valiokunnissa kuullaan vanhasta tottumuksesta samoja ääniä. Pelkästään ministeriöiden edustajien ja esimerkiksi työmarkkinaosapuolten edustajien kuulemiseen voi mennä kaksi kokousta.
Kansanedustajat saavat ehdottaa, keitä valiokunnissa kuullaan, mutta ongelmatonta ei ole sekään.
”He esittävät tietysti omia tuttujaan, ja jos kansanedustajat ovat ylempää keskiluokkaa, jotka pyörivät paljon Helsingin keskustassa, viiteryhmäkin löytyy usein sieltä”, Kontula sanoo.
Vain harvalla edustajalla on esimerkiksi työväenluokkainen tausta.
Asiantuntijakuulemiset on laadittu niin, että paikalle pitää päästä nopealla aikataululla.
”Jos olet jossain Valkeakosken Citymarketissa myyjänä töissä, et sä sieltä vaan sano työnantajalle, että meikä lähtee nyt eduskuntaan valiokuntaan kuultavaksi. Rakenteet ovat syntyneet niin, että ne suosivat tietynlaista asiantuntijakuultavaa”, Kontula sanoo.
Valiokuntakuulemisia ja asiantuntijuutta pitäisi rakentaa eri tavalla ja tasapuolisemmin.
Eduskuntavaalien lähestyessä katse kannattaisi kääntää myös vaalirahoitukseen. Sukupuolten välisessä tasa-arvossa merkittävässä roolissa on se, kenellä on varaa edes pyrkiä eduskuntaan. Naisten on edelleen vaikeampi saada vaalirahoitusta kuin miesten.
Kontulan käydessä läpi istuvien kansanedustajien aiempia tuloja kävi ilmi, että miehissä oli huomattavasti enemmän yli 100 000 euron vuosituloja nettoavia. Naisen euro on tällä tavalla laskettuna eduskunnassa 80 tai jopa 75 senttiä.
politiikka  tasa-arvo  eduskunta  valiokunnat 
Tweet