Iiro Törmä

Ympäristöministeri Krista Mikkonen lajikadosta: ”Taistelu, jossa on vaikea päästä voitolle”

25.6.2019 12.05

Lasse Leipola

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen uskoo, että hallitusohjelma on hänen tukenaan, kun hallitus joutuu valitsemaan talouden ja ympäristön väliltä.

Mitä mieltä vihreä ympäristöministeri on hallitusohjelmasta?

Se on historiallisen hyvä. Suomesta tulee hiilineutraali vuonna 2035 ja tavoitteena on olla maailman ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta.

Myös luonnonsuojeluun tulee hyvin rahaa, eli viime kauden leikkaukset palautetaan ja vielä reilusti lisää päälle. Luonnon monimuotoisuus ja ilmasto menevät kattavasti läpi koko ohjelman, eivätkä jää vain yhden ministeriön hoidettaviksi. Toki hallitustyöskentelyn arjessa pitää vahtia, että nämä asiat näkyvät käytännössä, eivätkä jää pelkiksi kirjauksiksi.

Millaisen selkänojan hallitusohjelma antaa eri ministeriöiden välisiin vääntöihin, jos esimerkiksi ympäristö- ja elinkeinopolitiikka ovat vastakkain?

Siellä on paljon kirjauksia, joita voi käyttää vääntökahvoina. Tärkein on hiilineutraaliuden saavuttaminen 2035. Se on vahva tavoite, ja siihen ollaan yhdessä sitouduttu. On myös tärkeää seurata, että pysytään uralla, joka vie sinne. Ja jos ei olla, mietitään lisätoimenpiteitä.

Mitkä ovat oman salkkusi ulkopuolella tärkeimpiä asioita hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi?

Energiaverotuksen uudistus. Siitä on saatava riittävän kunnianhimoinen ja ohjaava, jotta fossiilitaloudesta päästään eroon. Liikenne on tosi iso kysymys, koska liikenteen päästöt ovat kasvaneet. Pitää löytää keinot, joilla päästöt lähtevät oikeasti pienenemään. Hiilinielujen osalta maa- ja metsätalous ovat tärkeitä. Ja kiertotaloudesta voi löytyä uusia ratkaisuja.

Hallitusohjelmaan ei kirjattu ylärajaa metsähakkuille. Miten hallitus varmistaa, etteivät hiilinielut pienene?

Hallitusohjelmassa on kirjaus siitä, että nielujen pitää kasvaa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Hakkuukysymystä lähestyttiin hallitusneuvotteluissa siitä näkökulmasta, että nielujen pitää kasvaa, eikä määrittelemällä hakkuumääriä.

Hiilinieluihin liittyvät EU-velvoitteet ovat iso kysymys. Jos niitä ei pystytä täyttämään, voidaan joutua maksumieheksi. Se pakottaa miettimään hakkuumäärien tasoa. Valtio ei voi suoraan vaikuttaa kuin omien metsiensä käyttöön. Joudutaan siis miettimään erilaisia ohjauskeinoja ja sitä, kohdistetaanko niitä metsänomistajiin vai puun käyttäjiiin.

Onko tavoitteen sitominen hiilinieluihin järkevää, kun hilinielujen laskenta on tunnetusti vaikeaa ja laskelmista on paljastunut virheitä?

Vaikka laskentatapoja on erilaisia, nielujen koon muutosta voidaan seurata ja siten arvioida tavoitteen toteutumista. Jatkossa tulee varmistaa, että laskenta tehdään läpinäkyvästi ja koko tutkimuskentän osaamista hyödynnetään. Tällöin riski laskentavirheistä pienenee.

Kuinka paljon suomalaisten elintavan pitää muuttua, jotta Suomi saavuttaa 2035 hiilineutraaliuden ja on omalta osaltaan puolentoista asteen polulla?

Ajattelen niin, että meillä on paljon turhaa kulutusta ja siten tarvetta siirtyä kohtuutalouteen. Monet asiat ovat sellaisia, etteivät ne huononna arkea. Ilmastoystävällisen elämän ei tarvitse olla kurjuutta, vaan kyse on esimerkiksi liikkumisen erilaisten muodoista kuten nopeista junayhteyksistä. Se, että kodinkoneet kestäisivät pidempään, helpottaisi arkea.

Pitääkö Suomen tinkiä talouskasvun tavoittelemisesta ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Nykyinen tapa mitata talouskasvua ei huomioi millään tavalla ilmastonäkökulmaa. Bruttokansantuote kasvaa riippumatta siitä, millaiset vaikutukset kasvulla on ilmastoon. Siksi sen rinnalle nostetaan hallitusohjelmassa vaihtoehtoisia mittareita. Itse näkisin, että kestävää talouskasvua tarvitaan jatkossakin. Se mahdollistaa hyvinvointivaltion säilyttämisen ja uusien ratkaisujen kehittämisen ja myymisen muualle.

Voiko ympäristöministeri tai -ministeriö herättää ilmastonmuutoksesta samanlaista kriisitietoisuutta kuin valtiovarainministeriö saa aikaan talousongelmista?

Meillä ihmisillä on valitettavasti vähän sellainen tapa, että jos ei ole kriisiä, ei olla valmiita tekemään kovin paljoa. Sitten, kun on kriisi, ollaan valmiita tekemään paljon hyvin nopeastikin. Siinä mielessä kriisipuheelle on paikkansa.

Meillä on nuoria, joita ilmastonmuutos ja tulevaisuus pelottaa, sekä ihmisiä, jotka pelkäävät, että heidän elämäänsä tullaan rajoittamaan. Pitää miettiä tarkasti, miten nopeita toimia saadaan tehtyä siten, että luodaan nuorille toivoa ja samaan aikaan vastataan niiden ihmisten huoleen, jotka pelkäävät muutosta. Meidän pitää pystyä ohjaamaan kulutusta siten, että ilmastoystävällinen valinta on aina helpompi ja halvempi.

Hallitusohjelmaan on kirjattu ilmastohuippukokouksen järjestäminen. Mistä käytännössä on kyse ja miten aika riittää, kun syksyllä on sekä YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokous syyskuussa että YK:n vuotuinen ilmastokokous Chilessä joulukuussa?

Siitä on käyty ensimmäisiä keskusteluja ulkoministeriössä ja meillä ympäristöministeriössä. Selvitämme, minkä tyyppinen kokous voisi olla, ja miten se saadaan järjestettynä, kun syksyn aikana on näitä muitakin ilmastokokouksia.

Viimeisen puolen vuoden aikana on saatu arvioita sekä Suomesta että ulkomailta siitä, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen jatkuu. Miten tämä hallitus voi kääntää kehityksen Suomessa?

Meillä on nyt runsaasti rahaa luonnonsuojeluun. Siten voimme lisätä suojelualueita. Elinympäristöjen ennallistoimia voidaan myös tehdä ja sekin on tärkeää. 

Hallitusohjelmaan on myös kirjattuti, että metsän kasvatuksessa ja metsänhoidossa huomioidaan luonnon monimuotoisuus esimerkiksi jättämällä lahopuita ja suojavyöhykkeitä.

On myös valtavasti haasteita. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä tunturipaljakoiden lajeilla ei ole enää pakopaikkaa, eikä suojeleminen siinä tilanteessa auta. On toimia, joilla on vaikutusta monimuotoisuuteen, mutta samanaikaisesti ilmastonmuutos ja maankäytön muutokset kiihdyttävät koko ajan lajien häviämistä. Tämä on taistelu, jossa on vaikea päästä voitolle.

Hallitusohjelmassa on kirjaus ekologisen kompensaation pilotoinnista. Missä kompensaatio voisi tulla kyseeseen?

Joissain rakennushankkeissa tai tielinjauksissa se voisi olla mahdollista. Se ei ole ratkaisu kaikkeen. Jos on esimerkiksi joku äärimmäisen uhainen laji, jolla on oma tietty elinympäristönsä, ei kompensoiminen muualla auta. Kompensointia ei voi suoraviivaisesti soveltaa kaikkeen, mutta on hyvä, että sitä kokeillaan.

Eli esimerkiksi Sodankylän Viiankiaapaa, jonne on kaavailtu kaivosta, ei voisi kompensoida?

Ei. Sellaista suota ei muualla ole. Ennemminkin se voisi olla joku vanha metsä, jos vastaava löytyy muualta. Ekologinen kompensaatio ei voi olla automaatio vaan sen pitää olla viimeinen keino, jos muita vaihtoehtoja ei ole.

Säteilyturvakeskus lausui kesäkuun alussa, ettei Terrafamen uraanintuotannolle ole heidän näkökulmastaan estettä. Päästöksen luvasta tekee valtioneuvosto. Mikä on oma kantasi asiaan?

Näin uutisen, mutta en ole perehtynyt tapaukseen. Säteilyturvakeskus arvioi asian vain säteilyturvan näkökulmasta. Valtioneuvoston pitää tarkastella myös ympäristö- ja terveysnäkökulmaa. Kaivoslain uudistuksen yhteydessä pitää varmistaa se, että tällaisissa kaivoksissa huomioidaan jo alusta lähtien uraanintuotannon mahdollisuus riippumatta siitä, mitä yhtiö itse haluaa tai aikoo tehdä.

Mikä on tärkein tavoitteesi ministerikaudella?

Kyllä se tulee hallitusohjelmasta. Toivon, että kokonaisvaltainen ja sektorit ylittävä ilmastoajattelu vakiintuisi tällä kaudella ja pystymme vastaamaan ilmastohaasteeseen. Koska olen luonnonsuojelubiologi, pidän monimuotoisuuden turvaamista tärkeänä. Nyt kun suojeluun tulee rahaa, suojelutasoa saadaan nostettua pysyvästi.

Tweet