Iiro Törmä

Touko Aalto opettelee tekemään toisin

15.2.2019 15.39

Jenni Leukumaavaara

Matkalla eduskunnan pikkuparlamentin kahvilasta työhuoneelle vihreiden kansanedustaja Touko Aalto ehtii moikata monta kansanedustajaa ja eduskunnan työntekijää.

Eduskunnan lisärakennus on läpikotaisin tuttu, koska se on ollut Aallon työpaikka jo kahdeksan vuotta. Ennen kansanedustajuuttaan hän avusti kansanedustaja Jani Toivolaa.

Aalto raivaa siistimmäksi pientä työhuonettaan, jonka harmauttamiseksi arkkitehdit ovat nähneet vaivaa. Huoneesta löytyy 17,5 kilon käsipaino, kuvia vuosien varrelta, energiajuomatölkkejä, sählymailoja, urheiluvaatteita.

Aalto jäi syyskuussa sairauslomalle ja luopui vihreiden puheenjohtajuudesta lokakuussa. Syynä oli vakava uupumus ja masennus. Lääkäreiden määräys oli selkeä: ei yhtään työtä, nyt on levättävä.

”Olen antanut tälle työlle kirjaimellisesti aivan kaiken. Olen myös saanut erittäin paljon.”

Eduskuntaan Aalto palasi tammikuussa. Töihinpaluu on sujunut ”yllättävän hyvin”.

”Haluan ehdottomasti jatkaa eduskunnassa. Tämä on kutsumusammatti.”


Aallolla ei ole erityistä asemaa vihreiden organisaatiossa, toisin kuin monena vuonna aiemmin. Se on vaatinut totuttelua, mutta antanut myös paremman mahdollisuuden keskittyä eduskuntatyöhön ja omaan osaamiseen.

Edustaja aikoo keskittyä tiiviisti valiokuntatyöhönsä talousvaliokunnassa vaalikauden loppuun asti. Nykyinen eduskunta lopettaa työnsä maaliskuun puolivälissä.

Aalto kertoo soittelevansa ministeriöihin ja asiantuntijoille, kuten Suomen talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtajalle Roope Uusitalolle, että ”Touko tässä terve, haluaisin lisätietoja”.

Aalto selvästi nauttii siitä, että on päässyt taas työntekoon kiinni. Rajat ovat kuitenkin aiempaa selkeämmät. Aalto huolehtii siitä, että liikkuu ja nukkuu tarpeeksi ja syö terveellisesti. Haastattelun jälkeen hän on lähdössä eduskunnan sählyvuoroon.

Työtä on nyt helpompi rajoittaa, kun ei ole puheenjohtajan velvoitetta olla valmiustilassa reagoimaan mitä moninaisimpiin somemyrskyihin. Ei se silti välttämättä helppoa ole.

”Mun täytyy opetella jättämään asioita. Se on vaikeaa, koska kaikesta on niin paljon sanottavaa.”

Aalto on ihmisenä välitön ja ehtiväinen. Jos jokin asia, esimerkiksi ilman paitaa tukholmalaisella klubilla pyöriminen, ei ole omia arvoja vastaan, Aalto ei ole vaivannut päätään sillä, mitä muut ajattelevat.

”Mutta kyllä se mietityttää, että olenko vahingoittanut puoluetta teoillani. Olen joutunut miettimään, pitääkö omista periaatteista tinkiä hieman, jotta niitä ei käytetä itseä tai puoluetta vastaan.”


Toipilasaikanaan Aalto katsoi politiikkaa etäämmältä kuin vuosiin. Hän haluaisi palauttaa älyllisen päätöksenteon ja keskustelukulttuurin kunniaan.

Hänen mielestään Suomessa pitäisi käydä keskustelu Suomen tiestä nykyiseen menestykseen ja siitä, mitä menestyksestä on jäljellä.

”Aika vähän. Meillä on valtavia globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutos, köyhyys ja luonnon monimuotoisuuden kuihtuminen. Suomessa väestösuhde heikkenee nopeasti. Jos poliittinen päätöksentekojärjestelmämme ei kykene päätöksiin, ajaudumme helposti uusiin trumpeihin ja brexiteihin.”

Aalto on talous- ja sote-ekspertti, ja taloudesta puhuessaan hän yltyy paatosvaihteelle. Politiikkaa seuraaville paatos on tuttua. Ääni kasvaa ja kädet heiluvat, kun Aalto kritisoi hallituksen harjoittamaa myötäsyklistä talouspolitiikkaa. Matalasuhdanteessa hallitus on kiristänyt finanssipolitiikkaa ja noususuhdanteessa löysännyt sitä.

Aalto kannattaa talouspolitiikkaa, jossa huonoina aikoina elvytetään ja nousukaudella kerätään puskuria. Laskukauden puolelle kallistuvassa Suomessa edessä ovat jälleen pohdinnat siitä, miten matalasuhdanteeseen reagoidaan: vedetäänkö liinat kiinni vai elvytetäänkö.

Tuttu on myös Aallon ehdotus puolue- ja vaalikaudet ylittävästä komiteatyöstä.


Vaikuttaa siltä, että Aalto ei ole menettänyt toivoaan politiikan kanssa, mutta usko päivänpolitiikkaan on koetuksella.

”Olemme livenneet parhaan mielikuvan voimaan. Liian paljon on kiinni ihmisen persoonasta, siitä missä ja kenen kanssa ihminen liikkuu, fanilaumojen keräämisestä ja niiden ruokkimisesta.”

Ilmiön piirteenä on myös se, että kun eduskunnan ulkopuolella nousee keskustelua, poliitikot yrittävät kaikin tavoin osallistua siihen, ja eduskunnan perustyö jää vähemmälle.

Aaltoa ärsyttää, ”ettei moni edes yritä päästä asioihin sisälle ja tehdä perusduunia, joka vaatii paljon perslihaksia ja näytön tuijottamista”. 

Aallon mielestä vihreiden tehtävä on tieteeseen pohjautuvan ja hyvin argumentoidun politiikan korostaminen, sivistäminen ja valistaminen.

Näin siitä huolimatta, että vaalikauden ensimmäisen puoliskon Aalto sanoo itse pauhanneensa pää punaisena täysistuntosalissa ja muilla areenoilla. Hän pitää käytöstään siinä mielessä ymmärrettävänä, että Sipilän hallituksen leikkauspäätökset heikoimmassa asemassa olevilta olivat kertakaikkisen väärin.

”Mutta levy ei saa jäädä päälle sen jälkeen, kun höyryt on päästetty kattilasta. On hyvin lyhytnäköistä hakea kannatusta konfliktien kautta. Sillä myrkytetään koko se maa, mihin yritetään rakentaa.”


Eduskuntavaalit ovat kahden kuukauden kuluttua. Aalto pystyi vahvistamaan eduskuntavaaliehdokkuutensa vasta psykiatrin lausunnon jälkeen alkuvuodesta.

Siksi hän ei ole vielä kerännyt vaalikassaa, ja tukiryhmän hankkiminen on vasta alussa. Kampanjastartti on viikonloppuna Jyväskylässä.

Kotikaupungissaan Aalto käy ilman kampanjoitakin jatkuvasti keskusteluja ihmisten kanssa. Lähes kaksimetrinen partasuu näkyy, ja hänet tunnistetaan.

”Iloitsen siitä, että yhä vanhemmat ihmiset ovat napanneet hihasta kiinni ja kertoneet elämäntarinoitaan ja kokemuksiaan. He ovat olleet rakentamassa hyvinvointivaltion ydintä ja antavat tietoa ja perspektiiviä työhöni poliitikkona.”


Puolueen puheenjohtajaksi valittiin Aallon jälkeen pikkuparlamentin seinänaapuri Pekka Haavisto. Väistyneen puheenjohtajan mielestä seuraaja on onnistunut erittäin hyvin.

Hän toivoo Haaviston jatkavan puheenjohtajana kesän jälkeenkin. Vihreillä on puheenjohtajavalinta edessä kesäkuussa.

”Toivoisin, että Pekka olisi selkeästi pääministeriehdokas ja jatkaisi puolueen puheenjohtajana. Kun tilanteet ovat vähän rauhoittaneet ja tasoittuneet, on hyvä siirtää vastuuta eteenpäin.”

Haavisto on ollut Aallolle johtotähti ja idoli monella tapaa.

”Pekan tapa toimia ja lähestyä asioita on valtavan inspiroiva, ja se oli jo ennen puheenjohtajuuttani ajatukseni siitä miten politiikkaa pitää tehdä. Pekka on onnistunut siinä, missä epäonnistuin ja mitä yritin.”

Vihreät  Touko Aalto  eduskunta  talouskuri  talouspolitiikka 

Tweet