SuomiAreena, patriarkaatti pienoiskoossa

16.7.2018

Annika Ojala

Olin viime vuonna SuomiAreenalla kirjoittamassa raporttia tasa-arvosta. Halusin selvittää, olivatko tasa-arvokysymykset mukana keskusteluissa? Oliko asiantuntijapaneeleissa naisia? Kuka haastatteli ketä? Kuka kysyi yleisössä kysymyksiä? Kuka sai puhua?
Kuten ehkä otsikosta voi arvata, löydökset osoittivat, että SuomiAreena on kuin Suomi pienoiskoossa: epätasa-arvoinen, jakautunut ja parempiosaisia suosiva.


Tasa-arvossa tulee erottaa toisistaan käsitteellisesti periaatteellinen tasa-arvo ja toteutunut tasapuolisuus. Vaikka joku toimija väittäisi olevansa tasa-arvon kannattaja periaatteellisella tasolla, se ei vielä tarkoita, että tasa-arvo todella toteutuu käytännössä.

Nopean laskutoimitukseni mukaan viime vuonna puhujista miesoletettuja oli 57 prosenttia, ja naisoletettuja 43 prosenttia.

Prosentin liikkuvat samoissa luvuissa kuin eduskunnassa, eli jakauman luulisi olevan hyvällä tasolla. Kokonaismäärässä tämä kuitenkin merkitsee sitä, että mies valittiin puhumaan yli sata kertaa useammin kuin nainen. Siitä on toteutunut tasapuolisuus vielä kaukana.

Viime kesänä SuomiAreenan aikana järjestettiin 170 tapahtumaa, joista viisi oli sukupuolten tasa-arvoa käsitteleviä. Tänä vuonna ohjelmassa on 200 eri tilaisuutta, joista jälleen  viisi on tasa-arvoteemaisia. Tapahtumat painottuvat samalle päivälle ja lavapaikoille. Niihin ei vahingossa satu kävelemään sisään.

Prosentit ovat vain osa ongelmaa. Puhujajakaumaan syvemmin perehtymällä voisi kiinnittää huomiota muun muassa puhujien eroihin. Feministisessä tutkimuksessa on kritisoitu subjektina ”naisesta” puhumisesta, sen ollen liian yleinen ja yleistävä, jättäen varjoonsa erot naisten välillä.  Pelkästään naisista puhuminen toimii etuoikeutettujen valkoisten heteronaisten etujen mukaisesti. Eron kategorioita ovat muun muassa seksuaalinen suuntautuminen, ei-binäärinen sukupuolen ilmaisu, uskonto, kansallisuus, ikä ja muiden erilaisten valtasuhteiden keskinäisten sidosten sivuuttaminen. Näiden erojen tarkasteleminen tuottaisi demokratiafestivaalin tasa-arvosta vielä karumman tuloksen.


SuomiAreena on Suomen suurin yhteiskunnallinen tapahtumaviikko, mutta se ei ole kaikille avoin tapahtuma.

Keskustelutilaisuudet ovat pääosin hyvin saavutettavissa niille, jotka työn, metatyön ja perheen tasapainottamisen keskellä voivat tulla keskellä päivällä kuuntelemaan keskusteluja. Politiikkaan osallistuminen ja yhteiskunnallisen keskusteluun osallistuminen vaatii tiettyjä perustaitoja. Keskusteluissa käytetty kieli on helposti monimutkaista, mikä jättää sivuun ne noin puoli miljoonaa ihmistä, jotka Suomessa hyötyisivät selkokielestä. En nähnyt myöskään yhdessäkään tilaisuudessa viittomakielen tulkkausta. 

Virallisen yleisötapahtumien ulkopuolella järjestetään suljetumpi Areena. Siellä minglataan, luodaan suhteita, suunnitellaan bisnestä, politiikkaa ja tulevia uutisia. Lobbarit ovat osa kattausta. Viikon epävirallisempi osuus onkin useille mukana olijoille virallista ohjelmaa merkityksellisempi. Hyvällä tuurilla saattaa saada kutsun kokkareille tai ryyppäämään esimerkiksi taksiyritys Uberin kanssa, jos parinhakusovellis Tinderistä idean saaneesta Mingla-sovelluksesta löytyi sinulle match.

Suljetumman areenan määrittävät hyvä veli-verkostot, alkoholikulttuuri, seksuaalinen häirintä, mansplainaus eli miesselittäminen, manspreading eli tilan haltuun ottaminen jalkojen levittelyllä ja tottakai esteettömyyshaasteet. Se on saavutettavissa vain sisäpiiriläisille ja niille, jotka Helsingin vaikuttamiskuplassa ovat sieltä ansainneet paikkansa.


Julkisessa keskustelussa SuomiAreenaa on viime vuosina kritisoitu elitismistä ja kontrollista esittelijöiden suhteen. Porin kaupungilla ja mediayhtiöllä on sopimus tapahtuman järjestämisestä. SuomiAreena on sinne tuleville yrityksille, yhdistyksille ja muille kiinnostuneille tahoille maksullinen. Demokratiaa ja osallisuutta edistävälle tapahtumalle tämän tyyppinen brändäys on kieltämättä erikoista.

Telttapaikan vuokra Kansalaistorilla on 1200 euroa. Pienelle yhdistyksellr summa on todella suuri. Useampi naisvaltainen järjestö kertoi jääneensä ulkopuolelle toripaikkojen hintojen takia. Lisäksi majoittumisen huono saatavuus hankaloittaa pienten toimijoiden osallistumista. Porista varataan majoitukset hyvissä ajoin loppuun joka vuosi. Sen vuoksi pienempien kansalaisjärjestöjen edustajat joutuvat joko asumaan kauempana Porista tai tulemaan paikalle vain yhdeksi päiväksi, mikä rajoittaa iltaisin tapahtuvaa verkostoitumista.

Feminismin edistämiseksi SuomiAreenalla on paljon tehtävää. Yhtäläisiä ihmisoikeuksia pidetään yleisesti ottaen jo toteutuneena asiana. Ja vaikka yleisessä keskustelussa ollaan  tasa-arvon kannalla, ei aiheessa mennä pintaa syvemmälle. Tapahtuma peilaa liiankin hyvin suomalaista yhteiskuntaa, jossa pieni joukko päättäjiä kiertää eri lavoja.

Tasa-arvoa koskeville tilaisuuksille voi vaatia lisää lavoja tai toripaikkoja, mutta sen lisäksi tasa-arvon tulisi olla osana laajempaa keskustelua yli sektorirajojen. Sillä on väliä, mistä puhutaan. Tasa-arvon kannattelu ei voi olla vain pienten järjestöjen hartioilla.

Haastan tapahtuman tuottajat huolehtimaan, ettei tapahtumassa nähdä enää koskaan all male- paneeleja ja että asiantuntijoiksi pyydetään myös ei-miehiksi identifioituvia henkilöitä. Kehotan jokaista paikalla olevaa tyrmäämään paneeleista tai yleisöstä nousevat seksistiset kommentit. Ne eivät kuulu demokratiaan. 

Voimme yhdessä kannustaa SuomiAreena kitkemään seksismi ja seksuaalinen häirintä pois sekä lavoilta että lavan takana. Twiitataan häpeilemättä, jos bongaamme tapahtumassa epätasa-arvoa. Siten tapahtuman teemasta turvallisuus, vastuullisuus ja suvaitsevaisuus tulee totta.

suomiareena2018  feministi-blogi  feministiblogi