Puhuuko pääministeri paskaa?

4.3.2019

Sammeli Heikkinen

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) puhui puppua. Tämä on selvää. Epäselvää on, miksi Sipilä näin teki.

Sipilä väitti viikonloppuna Uutissuomalaisen haastattelussa, että ”punavihreä puoli kieltäisi käytännössä metsien käytön kokonaan ja sitä kautta suomalaiset työpaikat”.

Pääministerin haastattelutunnilla Sipilä tarkensi, että jollain eduskunnan kyselytunnilla joskus joku vihreä kansanedustaja oli vaatinut hakkuiden lopettamista.

Punavihreä-leimakirves on Sipilän työkalupakissa uusi tai ainakin vähän käytetty. Mutta kun pääministeri ehti jo pelotella sinipunallakin, jatko on tavallaan looginen.

Punavihreillä Sipilä tarkoittanee vihreitä, vasemmistoliittoa ja demareita. Yksikään näistä puolueista ei halua kieltää metsien käyttöä kokonaan.

Esimerkiksi vihreiden tavoite on laskea metsien hakkuita nykyisistä huippulukemista vuoden 2014 tasolle. Sekin tarkoittaisi, että puuta kaatuisi 65 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Tämä on paljon enemmän kuin vaikkapa 2010-luvulla vuosittain. Sipilä itse sanoo, että 80 miljoonaa kuutiota olisi sopiva hakkuumäärä. Tilastoinnissa tuorein vuosi on 2017, jolloin kaatui ennätykselliset 72,4 miljoonaa kuutiota puuta.

Kyse ei siis ole siitä, että ”punavihreät” haluaisi lopettaa metsätalouden. Todellisuudessa vihreät haluaisi palauttaa hakkuiden tason Sipilää edeltävään aikaan, Sipilä taas haluaisi lisätä hakkuita nykyisestä.

Salaperäistä puheenvuoroa, jossa vihreä kansanedustaja vaatii hakkuiden lopettamista, ei ole vielä löytynyt.

Tuskinpa löytyykään. Eikä sillä itse asian kannalta ole merkitystä. Kolmen poliittisen puolueen linjauksista ei päätä yksittäinen kansanedustaja yksittäisessä puheenvuorossa.

Pääministerillä ja keskustan puheenjohtajalla pitäisi olla tiedossa myös poliittisten vastustajien olennaiset linjaukset. Jos niihin ei itse ehdi perehtyä, avustajia on käytettävissä varmasti enemmän kuin kellään muulla suomalaisella poliitikolla.

Onko Sipilä siis niin laiska tai ylimielinen, ettei ole käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen?

Ajatus on ikävä, mutta vaihtoehto vielä ikävämpi. Toinen mahdollisuus on, että Sipilä puhuu tietoisesti mitä sattuu.

Viime vuoden lopulla julkaistiin toimittaja- ja tutkijajoukon Totuuden jälkeen -kirja. Siinä käsitellään paskapuhetta.

Paskapuhe ei ole sama asia kuin valehtelu. Valehtelija tietää valehtelevansa ja yrittää yleensä saavuttaa valehtelulla jotain. Paskanpuhuja taas ei välitä faktoista, vaan päästelee menemään tekstiä, jonka tietää ainakin hämmentävän, jos ei muuta.

Onko puolueensa heikosta tilanteesta ja hallituksen murenevasta sote-uudistuksesta tulistunut pääministeri siis päättänyt lähteä Donald Trumpin jäljille?

On toki kolmaskin mahdollisuus. Pääministeri on voinut erehtyä ja kärjistää liikaa. Jos näin on, olisi syytä tunnustaa virhe.

Metsien hakkuista voi nimittäin vääntää poliitisesti – populistisestikin – vaikka pitäisi faktoista kiinni.

Tosiasioihin pohjaavassa väittelyssä on sekin etu, että yhteistyö on mahdollista vielä vaalien jälkeenkin.

politiikka  paskapuhe 

Tweet