Pienvedet suojeluun

6.11.2018

Johanna Karimäki

Johanna Karimäki on vihreä kansanedustaja.

Pienvedet ovat tärkeä osa Suomen luonnon monimuotoisuutta. Ne tarjoavat elinympäristöjä monille eliöille, muun muassa kaloille, linnuille ja hyönteisille. Nisäkkäistä esimerkiksi saukko on riippuvainen pienvesiympäristöstä.

Täysin luonnontilaisia pienvesiä on valitettavasti hyvin vähän jäljellä. Ihminen on muokannut ja rakentanut ympäristöään, perannut jokia, putkittanut pieniä virtavesiä ja rakentanut vaellusesteinä toimivia voimaloita.

Suurin osa luonnontilaisista pienvesistä on säilynyt kansallispuistoissa ja suojelualueilla.

Suomen uhanalaisista lajeista kuusi prosenttia on riippuvaisia pienvesistöistä, joten pienvesien suojelu ja ennallistaminen on tärkeää. Pienvedet ovat herkkiä veden laadun ja ympäristön muutoksille niiden vähäisen vesimäärän takia.

Pienvesiä on kunnostettu enimmäkseen luonnonsuojelualueilla, mutta ennallistaminen on tärkeää myös suojelualueiden ulkopuolella.

Suomessa on yli kaksisataa vesivoimalaa. Erilaisia kalojen vaellusesteinä toimivia patoja on tuhansia. Patojen rakentamisella ja vesien säännöstelyhankkeilla on aiheutettu huomattavaa haittaa Suomen kalakannoille ja vesiluonnolle laajemminkin.

Uhanalaisten vaelluskalojen suojelemiseksi on nopeutettava kalatiestrategian hankkeita ja palautettava vaellusyhteyksiä. Kalatiestrategiassa on 55 kärkikohdetta. Kyse on suurista voimaloista ja kiireellisesti pelastettavista jokialueista.

Toisaalta meillä on erityisen paljon pienvoimaloita ja vaellus­esteitä, jotka eivät ole kalatiestrategian kärkihankkeissa.

Myös kaikkein pienimmät vesivoimalat ovat haitallisia kaloille, sillä vaelluskalat eivät pääse ohittamaan patoja. Suomessa on lähes 90 minivesivoimalaa, jotka vastaavat 1–2 promillea koko maan energiantuotantokyvystä.

Energiahuollon kannalta ne ovat merkityksettömiä.
Minivoimaloiden ja patojen purku voi olla varteenotettava vaihtoehto kalatielle. Erityisesti Uudellamaalla on lukuisia tällaisia kohteita.

Tarvitsemme valtakunnallisen pienvesistöselvityksen, jossa selvitetään aikataulu haitallisimpien vaellusesteiden purkamiseksi. Myös vesilaki on uudistettava, jotta vanhoihin vesivoimalupiin voidaan määrätä kalatievelvoitteet.

Patojen purkamisesta koituvia hyötyjä ja haittoja ei ole selvitetty missään.

Uusimaa olisi sopiva ensimmäinen pilottikohde selvityksille. Hanke sopisi Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hallinnoitavaksi.

Näin voisimme palauttaa elinvoimaiset, luontaisesti lisääntyvät vaelluskalakannat, kuten taimenet, lukuisiin Suomenlahteen laskeviin Uudenmaan jokiin.

Klassinen esimerkki on Helsingin Vanhankaupunginkosken pato. Voimalaitoksen teho on vain 0,2 megawattia, mutta sen pato estää kalojen nousua Vantaanjoen vesistöön.

Vuonna 1876 rakennetun voimalan muut rakennukset voidaan museosyistä säilyttää esimerkiksi asukastoimintaan, vaikka itse pato purettaisiin osittain vaelluskalojen nousun tieltä.