Perustulokoe-eläin

Vastapaino

12.4.2019 12.47

Jenni Leukumaavaara

”Perustulo on täydellisen kannustimen täydellinen ilmentymä, koska se ei itsessään tuo toimeentuloa. Se on oiva aktiivimalli, koska se pakottaa töihin.”

Näin kirjoittaa toimittaja ja kirjailija Tuomas Muraja kirjassaan Perustulokoe-eläin. Muraja oli mukana Suomessa  2017–2018 tehdyssä perustulokokeilussa, johon valittiin satunnaisesti 2 000 osallistujaa, iältään 25–58-vuotiaita.

Muraja avaa kokemuksensa perustulosta, mutta on haastatellut myös muita perustuloa saaneita sekä asiantuntijoita. Kirjassa on myös esimerkkejä kansainvälisistä perustulokokeiluista.

Kirjoittaja on kokenut toimittaja- ja viestintäalan ihminen, mutta töiden saaminen ei ole helppoa. Hän kertoo paikoin liiankin seikkaperäisesti ja turhautuneena siitä, kuinka hänen osaamistaan ei ole työnhaussa arvostettu. Vähempikin olisi vakuuttanut.

Sinänsä Muraja on hyvä esimerkki pirstaloituvasta työelämästä, jossa työssäolo, työttömyys ja erilaiset toimeksiannot rytmittävät elämää ja elantoa. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme ei Murajan kaltaisten perässä pysy.

Anekdoottina mieleen jäi esimerkiksi Murajan puhelinasiointi Kelan virkailijan kanssa. Muraja soitti Kelaan selvittääkseen, miksi hänen hakemuksensa ovat jääneet byrokratian jalkoihin. Asiakaspalvelu oli tympeää siihen asti, että Muraja kertoi kirjoittavansa aiheesta kirjaa. Yllättäen asiakirjat löytyivät ja asia rivakasti.

”Kannattaa kirjoittaa kirjoja. Odotus palkitaan joskus pikaisesti. Mutta entä ne tuhannet muut, joiden asiat eivät etene?” Muraja kysyy.

Nykyinen siiloutunut järjestelmä lamaannuttaa, sen tietää jokainen joskus siinä pyörinyt.

Muraja kertoo perustulolla olleen hänelle merkittäviä myönteisiä psykologisia vaikutuksia, rahallisia ei niinkään.

”Aiemmin pelkkä riski tukien menettämisestä ja vaiva niiden uudelleen hakemisesta estivät pienten työkeikkojen vastaanottamisen.”

Muut kokeiluun Suomessa tai maailmalla osallistuneet kertovat myös paremmasta voinnista sekä itsemääräämisoikeuden, itsekunnioituksen ja luovuuden lisääntymisestä.

Osa oli esimerkiksi perustanut yrityksen tai ottanut osa-aikatyön. Paluu byrokratia-arkeen perustulon jälkeen oli monelle hankala.

Muraja kuljettaa tarinaa journalistisesti pitkin sosiaaliturvakoneistoa. Siksi kirja ei käy liian raskaaksi perhanan monimutkaisesta aiheestaan huolimatta – koska kuten Muraja itsekin toteaa, kyse ei ole vain perustulosta vaan laajemmin sosiaaliturvan uudistamisesta ja yksinkertaistamisesta. 

Siinä uudistamistyössä on paljon teknistä säätöä, mutta lopulta ytimessä ovat arvot ja asenteet. Miten me katsomme työtöntä tai muista syistä sosiaalietuuksia saavaa ihmistä?

”Kun apu ja tuki kohdistetaan vain köyhille, se synnyttää aina moraalisen paniikin: kuka oikeastaan on riittävän köyhä? Entä kuka köyhä on puhdas ja viaton, syytön omaan köyhyyteensä? Tämä on perustulon vahvuus: se poistaa leimaavuuden, avun tarpeen kyseenalaistamisen, sillä kaikille tarkoitettu etuus kuuluu kaikille. Niillekin, jotka ovat tehneet elämässään virheitä.”

Muraja piirtää kuvaa yhteiskunnasta pohtimalla, miksi köyhiä kannustetaan raipalla ja rikkaita rahalla sekä sitä, että keskiluokka haluaa köyhiltä vastinetta verorahojen käytöstä. Suomalaiset inhoavat ajatusta sohvalla makaavasta ja tukia nostavasta ihmisestä. Harva tällainen todellisuudessa on, mutta mielikuva elää vahvana.

”Jos halutaan torjua nälkää, annetaan leipää. Jos halutaan torjua köyhyyttä, muutetaan politiikkaa ja rakenteita, jotka sitä aiheuttavat”, köyhyystutkija ja vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo sanoo kirjassa.

Lukija kiittää selkeästä ja ymmärrettävästä puolueiden kantojen sekä nykyisen järjestelmän ongelmien avaamisesta.

Muraja on selkeästi perustulomyönteinen, ja siitä näkökulmasta kirja on kirjoitettu. Hän kuitenkin nostaa esiin myös perustuloon liitettyjä ristiriitoja ja ongelmia, kuten pelon kotirouvayhteiskunnan kasvamisesta, perustulon mahdollisesti passivoivasta vaikutuksesta ja siitä, poistaako perustulo köyhyyttä.

Suosittelen kirjaa ihan kaikille – myös poliitikoille. Sosiaaliturva on hyvinvointivaltion ydintoimintoja, ja sen tulevaisuudella on merkitystä meille kaikille.

Kirja on helppolukuinen, ja 164 sivua on helppo ottaa haltuun, vaikka pelkkä ajatuskin sosiaaliturvajärjestelmästä uuvuttaisi. 

★ ★ ★ ★

Tuomas Muraja: Perustulokoe-eläin. Vastapaino 2019.

perustulokokeilu  perustulo  eduskunta  eduskuntavaalit19  sosiaaliturva  perusturva  verotus