Onko media öljybisnestä suurempi ympäristöuhka?

10.5.2019

Riikka Suominen

Media on suurempi ympäristöuhka kuin öljybisnes, kirjoitti tunnettu brittiläinen ympäristöaktivisti ja kirjailija George Monbiot tällä viikolla Twitteriin.

Hän tuskastui siihen, että kansainvälisen luontopaneelin varoitus joukkosukupuutosta ei noussut etusivun otsikoihin.

Paneeli varoitti, että kolmannes maapallon luonnosta on tuhoutumassa. Tämä vaarantaa myös ihmiskunnan elinolot.

Britanniassa ainoastaan Guardian ja Independent nostivat uutisen kanteen. Suomessa päivälehdet kertoivat hallitusneuvotteluista, ja iltapäivälehtien lööpit kuninkaalisesta vauvasta.

Tältä näyttivät lööpit sen jälkeen, kun luontopaneeli oli edellisenä päivänä antanut eloonjäämisohjeet ja varoittanut, että kolmannes luonnosta tuhoutumassa lähivuosikymmeninä. #IPBES #entäsilmasto pic.twitter.com/1a1RyaKABL

— Riikka Suominen (@Riikka_Suominen) May 8, 2019

Monbiotin mielestä media on ympäristöuhka, koska se johtaa yleisöä harhaan. Se täyttyy yhdentekevillä asioilla samalla kun luonto ja ruuantuotanto on romahtamassa. Hänen mukaansa väite siitä, että media antaa yleisölle sitä, mistä haluamme tietää, on väärä.

”Pikemminkin pitäisi sanoa, että lehtitalojen miljardööriomistajat antavat meille, sitä mistä he haluavat meidän lukevan”, Monbiot kirjoitti Twitterissä.

On tuuripeliä, miten media Suomessa uutisoi ympäristöuhkista. Ympäristö mahtuu otsikoihin, jos mitään klikattavampaa ei tapahdu.

IPCC:n ilmastoraportilla kävi lokakuussa tuuri: se nousi Suomessa isoksi uutiseksi, mikä vaikutti vielä puoli vuotta myöhemmin käytyihin eduskuntavaaleihin.

Kun niin kutsuttu punainen kirja, Suomen lajien uhanalaisuusarvio, julkaistiin maaliskuussa, kävi huonompi tuuri. Juha Sipilän (kesk.) hallitus erosi samana päivänä.

Kansainvälisellä luontopaneelilla kävi vielä huonompi tuuri: julkkisvauva syntyi samana päivänä. Suomessa uutinen jäi täysin hallitusneuvottelujen jalkoihin.

Näin ei pitäisi olla. Yleisön pitää saada vakavimmista uhkista ajantasaista tietoa. Ympäristökriisin pitää nousta toimitusten tärkeysjärjestyksessä nykyistä korkeammalle.

Media on ympäristökrisiille ja sen torjumiselle sekä uhka että mahdollisuus. Suurin ongelma on Monbiotin esiin nostama vaikeneminen ympäristökriisistä.

Me Vihreässä Langassa olemme vaatineet #entäsilmasto-kampanjalla mediaa huomioimaan ilmastokriisin kaikessa uutisoinnissa.

Ympäristö- ja ilmastoasiat eivät enää voi olla erillisuutisia irrallaan muusta raportoinnista, jonka vaikutuksia ympäristökriisin pahenemiselle ei mainita.

Mediassa pidetään edelleen normaalina ja ihailitavana asioita, joiden tiedetään pahentavan ympäristökriisiä: puhutaan kaupan piristymisestä, hyvästä turvekesästä, iloitaan lentoyhtiön tuloksen parantumisesta, uutisoidaan alennusmyyntien alkaminen, jaetaan lihareseptejä...

Toinen median aiheuttama riski ympäristökriisille on sen luonne antaa runsaasti tilaa vallassa oleville.

Ilmastokriisin torjumisen suurin este on status quo. Raha ja valta ovat kiinni fossiilitaloudessa. Jos media näkee tehtäväkseen vain yhteiskunnan peilaamisen, nykytilan muuttaminen on vaikeaa.

Sanomalehtien ilmoitustulot tulevat matka-, auto- ja elintarvikemainoksista, ja iso osa aikakauslehdistä pyörii kulutuksen ympärillä. Sama koskee televisiomainontaa.

Toimituksissa tehdään jatkuvaa valintaa siitä, mistä raportoidaan. Päällikkötoimittajat pohtivat, onko asia kiinnostava vai tärkeä.

Parhaimmat uutiset ovat tietenkin molempia, mutta on huomattavasti helpompi tehdä klikkiotsikko pikkuprinssin ensimmäisestä valokuvasta kuin siitä, että haapana on vaarantunut.

Siksi lukijoiden pitää antaa palautetta ympäristökriisin vakavasti ottavista laadukkaista jutuista ja jakaa niitä.

Ilmastodenialistit ovat aktiisivia palautteenantajia. Kannattaa pitää huolta, ettei heidän äänensä ole ainoa, joka kuuluu toimituksiin.

Tuki suomalaiselle laatumedialle kannattaa näyttää myös tilausmaksuina, jos lompakko vain sen sallii.

ilmastonmuutos  media  mediakritiikki 

Tweet