Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Lasse Leipola
Metsä töissä. Tuottoa tavoittelevan metsänomistajan kannattaa nykysin kasvattaa puuta teollisuudelle, mutta tulevaisuudessa voi olla mahdollista tienata myös hiilinielulla.
Nieluista tulossa kauppatavaraa – useita haasteita vielä edessä
5.8.2019 15.04
Hiilinielulla tehoa öljyntuotantoon
Yksi peruste hiilinielumarkkinoille on ilmakehästä hiilidioksidia poistavien teknisten ratkaisuiden nopeuttaminen luomalla niille kysyntää. Markkinoiden puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hiilinieluteknologia kehittyisi muutenkin. Sellaista kehitetään jopa esimerkiksi öljyteollisuudessa.
Occidental Petroleum suunnittelee Yhdysvalloissa laitosta, joka poistaisi ilmakehästä vuosittain noin 500 kilotonnia hiilidioksidia. Määrä vastaa noin prosenttia Suomen vuotuisista päästöistä.
Ilmakehästä kerätty hiilidioksidi käytettäisiin öljyntuotannon tehostamiseen, eli pumppaamalla hiilidioksidia maahan saadaan käyttöön muuten vaikeasti hyödynnettävää öljyä. Menetelmä ei ole kokonaisuudessaan hiilineutraali, sillä maaperään hiilidioksidina palautettava hiili korvaa vain noin kaksi kolmasosaa tuotetun öljyn hiilestä.
Ajatuspaja WRI:n asiantuntijat kuitenkin arvioivat tuoreessa kirjoituksessaan, että tällainen menetelmä voisi vähentää merkittävästi öljyn käytöstä aiheutuvia päästöjä ennen kuin öljystä päästään täysin eroon.
”IPCC:n mallit näyttävät, että öljynkäyttö vähenee merkittävästi vuosisadan puoliväliin mennessä, mutta jopa puolentoista asteen skenaariossa öljyä käytetään yhä huomattavia määriä”, James Mulligan ja Dan Lashof kirjoittavat.
Hiilinielujen ottaminen osaksi päästökauppaa olisi teoriassa järkevä tapa tehostaa ilmastopolitiikkaa, mutta käytännön toteutuksessa on useita haasteita. Tällaiseen lopputulemaan päätyy heinäkuussa valmistunut selvitys.
Nielujen merkitys on korostunut viime vuosina, kun on käynyt selväksi, että ilmastonmuutoksen hillinnässä tarvitaan kaikki mahdolliset keinot käyttöön. Hiilinielulla tarkoitetaan ilmakehää lämmittävän hiilen sitomista esimerkiksi maaperään.
Pitkään nielut on nähty osana esimerkiksi metsäpolitiikkaa, mutta vähitellen yleistyy ajatus siitä, että nielut voisivat olla myös kauppatavaraa. Eli että esimerkiksi metsänomistaja voisi saada rahaa hiilen sidonnasta sen sijaan, että se on pelkästään metsän kasvattamisen ilmastolle suotuisa sivuvaikutus.
Nieluilla käydään jo nykyisin pienimuotoista ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa kauppaa. Päästöjä voi kompensoida muun muassa rahoittamalla metsityshankkeita. Viime keväänä käynnistyi myös Fortumin vetämä Puro-palvelu, jossa kaupataan muun muassa puurakentamiseen perustuvia nieluyksiköitä.
Mutta esimerkiksi EU:n päästökauppaa vastaavaa virallista ja kattavaa statusta nieluyksiköillä käytävällä kaupalla ei ole.
Kansallisen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen ja ympäristötaloustieteen lehtori Väinö Nurmi julkaisivat heinäkuussa ympäristöministeriön Helsingin yliopistolta tilaaman selvityksen, jonka mukaan hiilinieluilla käytävään kauppaan sisältyy yhä haasteita ja epävarmuuksia.
Teoriassa päästökaupan täydentäminen nieluilla tehostaisi päästökauppaa, sillä edullisimmat tavat kasvattaa hiilinieluja olisivat todennäköisesti halvempia kuin kalleimmat perinteisen päästökaupan piirissä olevat päästövähennyskeinot.
Ollikainen ja Nurmi muistuttavat, että todellisuus on kuitenkin tätä perusmallia monimutkaisempi.
Esimerkiksi nielumarkkinoiden uskottavuuden ja todellisen ilmastovaikutuksen varmistamiseksi pitäisi pystyä varmistamaan, että nielumarkkinoilla kaupattavia yksiköitä vastaavat toimet todella kasvattavat hiilinieluja ja että niiden vaikutus on pysyvä tai ainakin riittävän pitkäaikainen.
Myös hiilivuodon riski pitäisi huomioida eli varmistaa se, ettei esimerkiksi metsän säilyttäminen hiilinieluna lisää hakkuita muualla.
Muun muassa öljy-yhtiö St1:n perustaja Mika Anttonen
on peräänkuuluttanut EU:n tai jopa maailmanlaajuista hiilipörssiä,
jossa ”hiilen päästäjä maksaa ja hiilen sitoja saa pörssistä rahat
hiilen sitomiseksi”.
”Emme voi tyytyä enää yleiseen hokemaan, että kaikkia keinoja tarvitaan, vaan keinot on saatettava yhteismitallisiksi ja resurssit kohdistettava niihin, joilla paras vaikuttavuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vähentämiseen”, Anttonen kirjoitti helmikuussa Helsingin yliopiston sivuilla.
Ollikaisen ja Nurmen selvityksen pääviesti on, että erilaisista hiilipörsseistä julkisuudessa tehtyihin avauksiin on syytä suhtautua maltilla.
”Nielujen ja päästöjen järkevä yhdistäminen voi olla tehokkain ratkaisu, mutta hiilivuodon ja muiden ongelmien vuoksi yhtä lailla tehottomin. Juuri tätä pitäisi tutkia ennen kuin julistetaan tarve radikaalisti muuttaa nykyistä ilmastopolitiikkaa.”
Ollikainen ja Nurmi pohtivat myös, voisiko nielumarkkina olla täysin erillinen päästökaupasta.
”EU:n ratkaisu erottaa maankäyttö ja päästökauppa omiksi pilareikseen on syrjäyttänyt tämän teeman pois tutkimuksen piiristä.”
Hiilinielulla tehoa öljyntuotantoon
Yksi peruste hiilinielumarkkinoille on ilmakehästä hiilidioksidia poistavien teknisten ratkaisuiden nopeuttaminen luomalla niille kysyntää. Markkinoiden puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hiilinieluteknologia kehittyisi muutenkin. Sellaista kehitetään jopa esimerkiksi öljyteollisuudessa.
Occidental Petroleum suunnittelee Yhdysvalloissa laitosta, joka poistaisi ilmakehästä vuosittain noin 500 kilotonnia hiilidioksidia. Määrä vastaa noin prosenttia Suomen vuotuisista päästöistä.
Ilmakehästä kerätty hiilidioksidi käytettäisiin öljyntuotannon tehostamiseen, eli pumppaamalla hiilidioksidia maahan saadaan käyttöön muuten vaikeasti hyödynnettävää öljyä. Menetelmä ei ole kokonaisuudessaan hiilineutraali, sillä maaperään hiilidioksidina palautettava hiili korvaa vain noin kaksi kolmasosaa tuotetun öljyn hiilestä.
Ajatuspaja WRI:n asiantuntijat kuitenkin arvioivat tuoreessa kirjoituksessaan, että tällainen menetelmä voisi vähentää merkittävästi öljyn käytöstä aiheutuvia päästöjä ennen kuin öljystä päästään täysin eroon.
”IPCC:n mallit näyttävät, että öljynkäyttö vähenee merkittävästi vuosisadan puoliväliin mennessä, mutta jopa puolentoista asteen skenaariossa öljyä käytetään yhä huomattavia määriä”, James Mulligan ja Dan Lashof kirjoittavat.
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
