Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Maria Markus
Lokakuussa julkaistussa kirjassaan Tarkoitus Liisa Jaakonsaari kertoo elämästään ja urastaan.
Nainen, ota kantaa – Liisa Jaakonsaari rohkaisee naisia ulkopolitiikan ytimeen
7.1.2019 16.32
Ulkopolitiikan kova ydin on miesten hallussa. Se harmittaa europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaarta (sd.).
Naispoliitikot saattavat kyllä loistaa esimerkiksi YK-asioissa ja kehitysyhteistyökysymyksissä, mutta harva lähtee tai pääsee vaikuttamaan ulko- ja puolustuspolitiikan kokonaiskuvaan.
Tätä voidaan perustella vaikkapa sillä, että naiset eivät yleensä ole käyneet armeijaa. Se on kuitenkin Jaakonsaaren mielestä huono perustelu, sillä poliitikon tehtävänä on kokonaiskuvan rakentaminen.
Hän ei pidä hyvänä kehityksenä, jos esimerkiksi sivistyslautakunnassa istuu etupäässä opettajia tai sosiaali- ja terveyslautakunnassa lääkäreitä ja sairaanhoitajia.
”Poliitikkona tärkeintä on olla näkemyksellinen ja rohkea. Täytyy kuunnella eri näkemyksiä ja rakentaa niiden sekä omien arvojen pohjalta oma näkökulmansa”, Jaakonsaari sanoo Vihreälle Langalle.
Kun Jaakonsaari valittiin ensimmäistä kertaa eduskuntaan vuonna 1979, poliitikkojen ulkopoliittisia kannanottoja seurattiin suurennuslasilla.
”Se johtui maantieteellisestä asemastamme ja erittäin tiukasta presidenttivetoisesta ulkopolitiikan perinteestä. Ulkopolitiikan betonoiminen yhteen linjaan olikin kylmän sodan aikaan varmasti ihan viisasta.”
Linjaa on lievennetty vuosien mittaan siitä lähtien, kun Mauno Koivisto (sd.) valittiin presidentiksi. Enää kukaan ei Jaakonsaaren mukaan estä ketään sanomasta mitään, kukaan ei joudu mustalle listalle ja eduskuntakin on päässyt ulkopoliittiseen keskusteluun mukaan. Kaikesta huolimatta hän pitää ulkopolitiikkaa liian yksiäänisenä.
”Ulkopolitiikassa on puhuttu koodikieltä. On pitänyt asettaa tietyllä tavalla sanansa, että on uskottava. Myös nais- ja miespoliitikkojen työtä katsotaan eri näkökulmista. Kritiikki naisia kohtaan on selvästi kovempaa.”
Jaakonsaari jos joku tietää, millaista on rymistellä rikki lasikattoja. Hän on ollut Suomen ensimmäinen nainen työministerinä ja ulkoasianvaliokunnan johdossa. Matkan varrelle on osunut kohuja ja henkilökohtaisuuksiin, kuten ulkonäköön, menevää ilkeää palautetta.
Lopettamispäätöksen jo tehnyt politiikan veteraani ei kuitenkaan kehota nuorempia poliitikkoja kasvattamaan paksua nahkaa. Sen sijaan hän kannustaa heitä ottamaan rohkeasti kantaa.
”Ei kannata pelätä. Jos saa kansan luottamuksen, sitä pitää käyttää.”
Mediaa hän patistaa kysymään kommentteja muiltakin kuin samoilta miespoliitikoilta.
”Aina ei tarvitse mennä totutun kautta. Ihan hyvin voisi kysyä kommentteja esimerkiksi Hautalan Heidiltä. Tai minulta”, hän sanoo ja nauraa.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
