Kuuntele, kun köyhä neuvoo

17.10.2019

Auli Viitala

Tiedättehän, mitä on richsplaining? Se on sitä, kun varakas ihminen antaa mielestään hyviä neuvoja niille, joilla rahaa ei ole.

Richsplainingin tyylipuhtain mannekiini lienee helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Otto Meri (kok.). Hän neuvoi taannoin ”ilmaiseksi” niitä, jotka ovat vaikeuksissa perinnän kanssa: ”Maksakaa laskut ajoissa.”

Kiitos, Otto! Olisiko lainata parisataa?

Arkiseen richsplainaukseen törmää tämän tästä. Mietin kerran, voinko hommata astianpesukonetta, kun taloyhtiö vaati, että sen asentaa putkimies. Ystävä neuvoi, että asennuksen saa Gigantista viidelläkympillä – siis tietenkin jos ostaa sieltä myös koneen ja kotiinkuljetuksen.

Minulla oli varattuna koneen ostoon yhteensä se 50 euroa. Lopulta sain sillä koneen Torin nettisivuilta. Autollinen kaveri auttoi sen hakemisessa, ja taloyhtiö kustansi putkimiehen kaikille samana päivänä.

Oma alalajinsa richsplainauksessa ovat ne, jotka ehdottavat kaikkeen ratkaisuksi harkinnanvaraista toimeentulotukea. He ovat hyvää tarkoittavia ihmisiä, jotka eivät luovuta helposti.

Heidän mielestään milloin mikäkin hankinta ”pitäisi saada harkinnanvaraisena toimeentulotukena” sossusta.

Toimeentulotukisysteemiä on mahdotonta selittää lyhyesti, mutta se ei toimi niin, että sossuun vaan mennään pyytämään tiskikoneen asennusta. Köyhän ei kannata tuhlata voimavaroja taisteluun, jonka tietää häviävänsä.

Richsplainaaja olettaa, että köyhät ovat joko laiskoja tai eivät ajattele käytännöllisesti. Kumpikin oletus paljastaa täydellisen tietämättömyyden: Köyhän on pakko olla käytännöllinen koko ajan, ettei joudu kuseen. Laiskuuteenkaan ei ole varaa.

Richsplaining ei ole tuottanut hyviä ratkaisuja kenellekään, joten lopetetaan se. Nyt siirrytään poorsplainaukseen. Sitä harrastetaan kunnes maapallo on pelastettu – tai kunnes kaikki hukumme. Kumpi nyt ensin tuleekin.

Jos kuuntelette, saatamme pelastua.

Köyhillä on yksityiskohtaista tietoa, miten kuluttaa mahdollisimman vähän. Tiedämme, miten eletään tiiviisti eikä lämmitetä vauraiden työhuoneeksi, vierashuoneeksi tai saunakamariksi kutsumia hukkaneliöitä.

Tiedämme, mihin pääsee autotta ja mihin ei kannata haaveilla menevänsä. Keskustelu ruokahävikistä naurattaa meitä. Tiedämme, että yhdellä juhlavaatteella pärjää, jos sen valitsee oikein.

Me tiedämme, että lomalla rentoutuakseen ei tarvitse kuin mennä omalle pihalle ja puhua koko päivä paskaa naapurien kanssa.

Meitä on vaikea huijata, koska me emme lue mainoksia emmekä vietä aikaa kaupoissa. Naisten- tai sisustuslehtiä emme lue, koska ne ovat yhtä täynnä tuhlailusuosituksia kuin muutkin mainokset.

Pikavippimainoksia emme voi paeta, koska niitä tulee meille joka suunnasta, myös postiluukusta.

Jos haluat vähentää kulutusta, älä mene kauppaan. On ihan helppoa olla ostamatta, jos ei mene kauppaan. Etenkään ei saa mennä nettikauppaan, koska siellä tarjonta on rajatonta ja markkinamies toivoo, että kuluttajakin on.

Lyhyesti sanottuna: älä osta.

Useimpia asioita lakkaa ”tarvitsemasta”, jos ei hanki niitä. Mieli toimii sillä lailla, että jos ihminen haluaa jotain, sitä keksii nopeasti, miksi sen hankkiminen olisi ”järkevää”. Se on inhimillistä, mutta on hyvä ymmärtää, että haluamista ei tarvitse lopettaa – pitää lopettaa vain ostaminen.

Pakko on paras kannustin, ja nyt on pakko. Jos suuri keskiluokka ei vähennä kulutustaan huomattavasti, siltä on otettava rahat pois. Silloin kulutus vähenee. Minulle sopii sekin ratkaisuksi, mutta arvaan, että suuri keskiluokka ei lähde tähän konstiin mukaan.

Jos olet köyhä, minulla on sinulle vain yksi neuvo: Älä kuuntele itseäsi vauraampien neuvoja. Saat vain päänsäryn. Koska neuvoja kuitenkin tulee pyytämättä, varaa kaappiin apteekin halvinta särkylääkettä. Se on ihan yhtä tehokasta kuin merkkisärkylääke.

PS. Ensi kerralla poorsplainaan teille matkailusta. Ei ehkä kannata varata lentoja ennen sitä. Tulee nimittäin hyvät neuvot.

köyhyys 

Tweet