Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Köyhältä puuttuu vain raha
1.11.2019
Kun nyt matkailusta tuli puhe, niin kerronpa, että matkailu vähällä rahalla on aika kivaa.
Autolla oltiin liikkeellä jossain pohjoisessa. Ei ollut varaa mennä ravintolaan lounaalle. Satoi vettä, mutta kauan sitten lopetetun koulun katos tarjosi suojan.
Veisteltiin kaupan pussikeiton sekaan kuivattua poronlihaa ja lämmitettiin trangialla. Jälkkäriksi keitettiin mutteripannulla kahvit ja syötiin suklaata.
En usko, että yksikään ravintola pystyisi yhtä hyvään. Ja mikä miljöö!
Paikalle ajeli kunnan monitoimimies, joka kysyi, ostaisimmeko koulun. Siinä oli komea rakennus tyhjän panttina rapistumassa. Kysyin takaisin, arvelisiko hän meidän syövän pussikeittoa ulkona sateessa, jos rahaa olisi koulun ostamiseen.
Silloin tajusin itsekin: jos minulla olisi rahaa, en söisi näin hienossa miljöössä herkullista keittoa. Onneksi ei ole!
Sekin koulu, jossa yövyimme ystävän häissä, oli lopetettu. Hylätty rötiskö. Mutta kun ei ollut rahaa, vaihtoehdoksi ei voinut ajatellakaan mitään söpöä, saaristolaista, maksullista yöpaikkaa.
Kokemus oli askeettisuudessaan eksoottinen, eikä aamukahvi ole koskaan maistunut paremmalta kuin koulun salin nurkassa trangialla keitettynä.
Länsiuusmaalainen matkakumppanini huokaisee tällaisissa tilanteissa: ”Sku dom rika veta hu dom fatiga mår!” Minun kielelläni: ”Oi, jos rikkaat tämänkin tietäisivät!”
Köyhänä on hyvä olla.
Tai olisi, jos olisi rahaa.
Köyhänä on muuten hyvä olla, mutta rahaa puuttuu, euroja. Muuta ei puutu. Siksi köyhyyttä ei yhteiskunnallisena ongelmana voi ratkaista millään muulla kuin rahalla.
Köyhiltä ei puutu asennetta, tietoa, kekseliäisyyttä eikä etenkään neuvojia. Ainoa lääke köyhyyteen on raha.
Vaikka hääreissulla voi yöpyä koulun lattialla, ei sillä vuokraa makseta. Eikä lukiokirjoja, vesilaskua ja niin edelleen.
Juuri siksi tuollainen köyhyyden romantisointi, jota juuri harrastin, on vaarallista. Se siirtää huomion pois olennaisesta eli rahasta.
Onneksi rahaa on olemassa. Nyt vain jaetaan se uudelleen, niin köyhyys poistuu. Maailmasta. Ja meidän yhteiskunnastamme.
Sitä paitsi rahan antaminen köyhille on tosi fiksua. Meillä lisärahat menevät suoraan kotimaiseen kulutukseen. Jos olisin Keskon tai S-ryhmän toimitusjohtaja, yrittäisin päivät pitkät vaikuttaa päättäjiin, jotta kaikkein köyhimpien toimeentulo kohenisi.
Kun köyhä saa euron, aika todennäköisesti sen euron saa heti kohta S-market, K-market tai Lidl.
Sen sijaan että lobbailee päättäjiä saadakseen jälleen yhden ruman hypersupermegamarketin asemakaavaan, kannattaisi lobata toimeentulotuen tai kansaneläkkeen korottamiseksi. Tämä rahanarvoinen vinkki oli teille täysin ilmainen, Taavi Heikkilä ja Mikko Helander! (Poorsplainingin maksoi Vihreä Lanka.)
PS. Eläkkeen lapsikorotus on alle 22 euroa kuussa ja se lakkaa, kun lapsi täyttää 16. Onpa hyvä, että lapsen elatus ei maksa juuri mitään eikä teini-ikäisen yhtään mitään!
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
