Itsepetoksen aika on ohi

24.9.2018

Lasse Leipola

Epämiellyttävä totuus iskee tänä syksynä poliitikkojen kasvoille. Se, mitä olemme pitäneet tähän asti ilmastopolitiikkana, näyttäytyy naurettavana puuhasteluna.

Vai ajatteliko joku, että maailma pelastuu biopolttoaineiden sekoitevelvoitteen vähittäiselle kiristämisellä?

Kahden viikon kuluttua julkaistavan IPCC-raportin odotetaan näyttävän, että nykyiset toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat riittämättömiä. Tämä ei ole uutinen, sillä kuilu ilmastotutkijoiden vaatimien ja poliitikkojen esittämien toimien välissä on ollut vuosia tiedossa.

Uutta on se, että kansainvälisen ilmastopaneelin raportille on pedattu valmiiksi poliittinen rooli.

Yksi suurimmista yllätyksistä Pariisin ilmastosopimuksessa oli puolentoista asteen tavoitteen huomioiminen. Ilmastoneuvotteluissa oli pitkään puhuttu tavoitteesta rajoittaa lämpeneminen kahteen asteeseen. Sitä pidettiin eräänlaisena turvarajana.

Pariisissa pienet saarivaltiot saivat muut maat vakuutettua siitä, että kaksikin astetta on liikaa. Jo reilun asteen lämpeneminen on aiheuttanut niille ongelmia.

Siispä Pariisissa sovittiin, että IPCC selvittää tarkemmin, mitä puolentoista asteen tavoite käytännössä tarkoittaa: miten se voidaan saavuttaa ja mitä hyötyä siitä on kahteen asteeseen verrattuna?

Vastauksia saadaan 8. lokakuuta. Esimakua raportista on jo vuodettu verkkoon.

Raportista odotetaan kovasti kaivattua vetoapua Puolassa joulukuussa järjestettäviin ilmastoneuvotteluihin. Koska raportti sai alkunsa YK-neuvotteluissa, uskotaan sillä olevan huomattavasti enemmän painoarvoa kuin esimerkiksi ympäristöohjelma Unepin vuosittaisilla Emissions Gap -raporteilla.

Kyse ei ole vain kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) sanoi maanantaina Helsingissä järjestetyllä lehdistöaamiaisella, että raportti on pohjana EU:n pitkän aikavälin ilmastotavoitteelle.

Tiilikaisen mukaan EU ei ole kiirehtimässä 2030 päästövähennystavoitteensa kiristämistä, vaikka ilmastokomissaari Miguel Arias Cañete on todennut, että jo nykyiset ilmastotoimet ovat johtamassa 40 prosentin tavoitetta suurempaan, noin 45 prosentin vähennykseen.

Tiilikaisen mukaan EU:n pitää ensin hahmotella IPCC:n työn perusteella unionin pitkän aikavälin tavoite ja katsoa sen jälkeen, ovatko nykyiset toimet ja tavoitteet linjassa sen kanssa.

Tässä työssä Suomi voi päätyä kokoaan suurempaan rooliin. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella järjestettävä YK:n ilmastohuippukokous olisi luonteva paikka uusille julistuksille. Voi tosin olla, ettei EU ole vielä syyskuuhun mennessä saanut omia linjojaan kevään eurovaalien jäljiltä järjestykseen.

IPCC:n raportti pakottaa Puolan Katowiceen joulun alla kokoontuvat poliitikot vaikeaan tilanteeseen. Heidän on vaikea sivuttaa raportti, jonka ovat itse tilanneet.

Onko vielä vaikeampaa katsoa totuutta silmiin ja ryhtyä toimiin? Vaikka se sitten tarkoittaisikin, että sekoitevelvoitteen sijaan polttoaineista luovutaan vähitellen kokonaan.

Tweet