Ilmastopuhe on hankalaa – ota keskustelu haltuun ilmastosanaston avulla!

3.5.2019 10.42

Lasse Leipola

Mitigaatio vai adaptaatio? Hiilinielu vai hiilivarasto? Hiilineutraali vai hiilinegatiivinen? Kaksi astetta vai puolitoista astetta? Kertaa tästä jutusta ilmastopolitiikan avaintermit.

Adaptaatio. Englanninkielestä lainattu termi, jolla viitataan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt esimerkiksi tulvia, joihin pitää varautua kaupunkisuunnittelussa. Sopeutumistarpeet ovat suurimmat kehitysmaissa, joissa ilmastonmuutos vaikuttaa esimerkiksi ruokakasvien tuotantoon.

Fossiiliset polttoaineet. Energiantuotannossa käytettävät polttoaineet, jotka ovat syntyneet hyvin hitaasti ja joita ei siksi lasketa uusiutuviksi. Fossiilisia polttoaineita ovat kivihiili, maakaasu, turve ja öljy.

Fossiilitalous. Fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen perustuva yhteiskunta.

Hiili-intensiteetti. Ilmastoa lämmittävien päästöjen suhde talouden kokoon. Varsinkin monet nopeasti kasvavat kehitysmaat ovat asettaneet ilmastopolitiikkansa tavoitteeksi, että päästöt kasvavat hitaammin kuin talous. Tällöin niiden hiili-intensiteetti laskee, vaikka päästöt kasvavat.

Hiilijalanjälki. Tuotteen, palvelun tai esimerkiksi yksittäisen kansalaisen aiheuttamat päästöt. Omaa hiilijalanjälkeä eli oman elämän päästöjen suuruutta voi arvioida useilla verkosta löytyvillä laskureilla.

Hiilinegativiinen. Tilanne, jossa ilmakehässä olevan hiilen määrä vähenee. Ilmastopolitiikassa tavoitellaan päästöjen pienentämistä ja hiilinielujen kasvattamista. Kun nielut ovat päästöjä suuremmat, saavutetaan hiilinegatiivisuus.

Hiilineutraali. Tilanne, jossa päästöt ja nielut ovat tasapainossa. Esimerkiksi Suomi voi lähivuosikymmenien aikana saavuttaa tilanteen, jossa muun muassa metsien hiilinieluun sitoutuu päästöjä vastaava määrä hiilidioksidia.

Hiilinielu. Vuosittain ilmakehästä poistuva hiili. Esimerkiksi metsän kasvu sitoo ilmakehän hiilidioksidia puihin, minkä vuoksi metsät on haluttu ottaa mukaan päästölaskentaan niin sanottuina hiilinieluina. Jos jonkin valtion metsät kasvavat enemmän kuin niitä kaadetaan, vähennetään tämä määrä maan kokonaispäästöistä.

Hiilivarasto. Esimerkiksi metsiin sitoutunut hiili. Kun metsäpalo tai ihmisen toiminta tuhoaa metsää, tätä hiiltä vapautuu varastosta takaisin ilmakehään, jossa se aiheuttaa lämpenemistä.

Hiilivuoto. Teollisuuden ja sitä myöten myös päästöjen siirtyminen esimerkiksi Suomesta tai EU:sta ulkomaille esimerkiksi tiukkenevan ilmastopolitiikan vuoksi. Siitä, kuinka todellinen tai merkittävä ilmiö oikeasti on, käydään kiivasta keskustelua.

Ilmastokokous. Yleistermi YK:n ilmastoneuvotteluorganisaatio UNFCCC:n vuosittaisille osapuolikokouksille. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa sovitaan muun muassa Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanosta.

Ilmastolakko. Vuonna 2018 käynnistynyt kansalaisliike, jossa koululaiset ilmaisevat huolta tulevaisuudesta osoittamalla mieltään koulunkäynnin sijaan.

Ilmaston lämpeneminen tarkoittaa sitä, että maapallon globaali vuosittainen keskilämpötila nousee vuosi vuodelta korkeammaksi, koska ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasut voimistavat kasvihuoneilmiötä. Ilmasto on lämmennyt jo noin asteen esiteolliseen aikaan verrattuna. Suomessa lämpeneminen on ollut ja tulee olemaan noin kaksi kertaa nopeampaa.

Ilmastoneuvottelut. Katso ”ilmastokokous”.

Ilmastonmuutos on kattava yleiskäsite, joka viittaa nykykeskustelussa ennen kaikkea ihmisen aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen ja sen seurauksiin kuten esimerkiksi sateisiin, tuuliin, myrskyihin, kuivuuteen tai tulviin.

Ilmastopakolainen. Ilmastonmuutoksen vaikutuksien seurauksena kotinsa jättänyt ihminen. Määritteleminen on haastavaa, sillä monessa tapauksessa ilmastonmuutos voi vaikuttaa esimerkiksi pakolaisuutta aiheuttavien konfliktien taustalla.

Ilmastopaneeli. Yleensä keskustelussa esiintyy kaksi eri ilmastopaneelia. Kansallinen ilmastopaneeli on suomalainen asiantuntijaelin, joka tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa Suomessa. Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) puolestaan kokoaa aihetta koskevaa tieteellistä tietoa säännöllisesti ilmestyviin arviointiraportteihinsa.

Ilmastopolitiikka. Poliittiset toimet, joilla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta tai sopeutumaan sen vaikutuksiin. Ilmastopolitiikkaa voidaan harjoittaa monilla tasoilla kunnista ja kaupungeista Euroopan unioniin tai yksittäisistä valtioista globaaliin ilmastosopimukseen.

Ilmastorahoitus. Tuki kehitysmaiden ilmastotoimille – sekä päästövähennyksiin että ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on sovittu, että tuki on 2020 alkaen vähintään sata miljardia dollaria vuodessa. Tuki koostuu paitsi teollisuusmaiden suorasta rahoituksesta myös investoinneista ja lainoista.

Ilmastosopimus. Kansainvälinen sopimus ilmastonmuutoksen hillinnästä, siihen sopeutumisesta sekä kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamisesta. 1990-luvulla solmittu Kioton sopimus sisälsi velvoitteita vain teollisuusmaille, mutta 2015 solmittu Pariisin sopimus koskee kaikkia maailman maita. Maat asettavat itse omat tavoitteensa ja raportoivat niiden toteutumisesta sopimuksen asettamalla tavalla.

Irtikytkentä. Teollistumisen alusta alkaen talous ja päästöt ovat kasvaneet enemmän tai vähemmän samassa tahdissa. Viimeisten vuosikymmenten aikana monissa maissa on saavutettu irtikytkentä, eli päästöt eivät kasva vaikka talous kasvaa. Globaalisti sekä talous että päästöt kasvavat yhä.

Kaksi astetta. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa hyväksytty yhteinen tavoite, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen pyritään rajoittamaan kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Kahden asteen raja lähestyy, sillä ilmasto on jo tähän mennessä lämmennyt yli yhden asteen. Nykyisen ilmastopolitiikan on arvioitu johtavan vähintään kolmen asteen lämpenemiseen. Pariisin sopimuksen mukaan vakavimpien seurauksien välttämiseksi lämpeneminen pyritään rajoittamaan 1,5 asteeseen.

Kasvihuoneilmiö. Luonnollinen ilmiö, jossa ilmakehässä olevat niin sanotut kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi ja metaani, estävät lämmön karkaamista ilmakehästä avaruuteen. Ihmisen toiminnassa, kuten energiantuotannossa ja maataloudessa, syntyvät kasvihuonekaasut voimistavat luontaista kasvihuoneilmiötä aiheuttaen ilmaston lämpenemistä.

Kasvihuonekaasu. Kasvihuoneilmiön aiheuttavat kaasut kuten hiilidioksidi, metaani tai vesihöyry.

Kompensaatio. Omien päästöjen kuittaaminen rahalla. Niin yksityiset ihmiset, yritykset kuin valtiotkin voivat vähentää laskennallisia päästöjään tukemalla päästövähennyksiä muualla. Esimerkiksi kuka tahansa voi kompensoida omia päästöjään tukemalla kehitysmaiden ilmastohankkeita tai ostamalla päästöoikeuksia päästökaupasta.

Kulutuksen päästöt. Päästöt, joissa huomioidaan myös tavaroiden tai palveluiden vienti ja tuonti. Perinteisessä päästölaskennassa huomioidaan vain kotimaassa syntyvät päästöt, vaikka osa kotimaisesta tuotannosta viedään ulkomaille ja osa kulutetuista tavaroista on tuotettu ulkomailla. Suomessa kulutuksen päästöt ovat noin kolmanneksen omien rajojen sisällä syntyviä päästöjä suuremmat.

Markkinavakausvaranto. Vuonna 2019 käyttöön otettu päästökaupan korjausmekanismi. Aiemmin markkinoilla oli liikaa päästöoikeuksia, minkä vuoksi niiden hinta oli halpa eikä kannustanut päästövähennyksiin. Nyt ylimääräiset päästöoikeudet siirretään syrjään niin sanottuun markkinavakausvarantoon, jotta päästökaupan ohjaava vaikutus ei heikkene esimerkiksi talouden taantuessa.

Metsäkato. Metsien hakkaaminen esimerkiksi pelloiksi on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, sillä metsä on huomattavasti parempi hiilinielu kuin pelto tai kaupunki.

Mitigaatio. Ilmastonmuutoksen hillintä, joka tarkoittaa käytännössä ensisijaisesti päästöjen vähentämistä.

Pariisin sopimus. Katso ”ilmastosopimus”.

Puolitoista astetta. Pariisin ilmastokokouksessa 2015 kahden asteen rinnalle nostettiin tiukempi tavoite lämpenemisen rajoittamisesta vain puolitoista astetta esiteollista aikaa lämpimämmäksi. Ilmasto on lämmennyt jo yhden asteen ja kansainvälisen ilmastopaneelin syksyllä 2018 julkaiseman raportin mukaan puolentoista asteen tavoitteen saavuttaminen vaatii erittäin merkittäviä ja nopeita toimia päästöjen vähentämiseksi.

Päästökauppa on markkinaehtoinen tapa vähentää päästöjä. Markkinoille lasketaan tietty määrä päästöoikeuksia, joita tiettyjen alojen – lähinnä energiantuotannon ja teollisuuden – on hankittava, jotta ne saavat aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöoikeuksilla voi käydä kauppaa, jolloin niiden hinta määrittää päästöjen hinnan. EU:ssa 2005 aloitettua päästökauppaa on kritisoitu, koska markkinoille vapautettiin liikaa päästöoikeuksia, jolloin hinta jäi niin alhaiseksi, ettei se kannustanut vähentämään päästöjä.

Päästöt on yleistermi, jolla tarkoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä, tavallisimmin hiilidioksidia tai metaania. Merkittävimmät päästölähteet ovat energiantuotanto mukaan lukien liikenne, metsäkato ja maatalous.

Sopeutuminen. Katso ”adaptaatio”.

Tämä juttu on päivitetty versio lokakuussa 2015 julkaistusta jutusta Ilmastonmuutoksen ja ilmastopolitiikan avaintermit. Puuttuuko listasta jokin olennainen termi? Vinkkaa siitä esimerkiksi Twitterissä tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus(at)vihrealanka.fi.

Tweet