Ammatinvalintaa ilmastokriisin aikaan

22.11.2019

Riikka Suominen

Riikka Suominen on Vihreän Langan päätoimittaja ja toimitusjohtaja.

Lapsuudenkaveri iloitsi somessa saaneensa opiskelupaikan matkailualalla. Somekuvassa näkyi että opiskelupaikka oli lentoalan ja matkailun koulutusohjelmassa.

Työtilanne näyttää varmasti hyvältä, investoidaanhan Helsinki-Vantaan lentokenttäänkin parhaillaan miljardi euroa.

Mutta siinä vaiheessa kun lapsuudenkaveri parin vuoden kuluttua valmistuu, Suomella on alle viisitoista vuotta aikaa muuttua hiilineutraaliksi. Siinä yhteiskunnassa yhden ihmisen päästöjen pitää olla alle 2 tonnia hiilidioksidia vuodessa. Yksi edestakainen lentomatka Thaimaahan vie suuren osan tästä vuosikiintiöstä.

Ja vaikka koneet muuttuvat vähemmän saastuttavaksi, ei lentotekniikan kehitys asiantuntijoiden mukaan riitä vähentämään päästöjä niin nopeasti kuin ilmastonmuutoksen torjunta vaatii.

Ilmastokriisin pitäisi vikkelästi alkaa näkyä myös koulutuksessa. Mitä enemmän satsaamme lentämiseen - esimerkiksi investoinneilla ja koulutusohjelmilla - sitä vaikeampi tämän liikkumismuodon päästöihin on puuttua. Pitääkö tulevaisuudessa siellä työskentelevät uudelleenkouluttaa ja sijoittajille korvata se, että elinkeinoa aletaan ensin verottaa ja myöhemmin ehkä rajoittaa? Näillä näkymin sääntely voi hyvin olla edessä.
”Jos lentoliikenteen kasvu ja tiedot ilmastonmuutoksen vakavuudesta etenevät nykyistä tahtia, niin ehkä kymmenen vuoden päästä tulee sitten eteen pakkosääntely. Mutta nyt edetään vielä hyvällä tahdolla ja vapaaehtoisesti ja toivotaan, että se riittää”, liikenteen turvallisuusvirasto Traficomin ilmailujohtaja Pekka Henttu sanoi Helsingin Sanomille aluvuodesta.

Koulujärjestelmän ykköstavoite pitää olla kouluttaa parhaat kyvyt lämpenemisen torjuntaan. Nuoret miettivät jo nyt ilmastokriisin vaikutuksia ammatinvalintaansa.

Urheilujournalismia opiskeleva nuori mies pohti eilen pitämälläni ilmastojournalismin tunnilla, onko hänen järkeä raportoida urheiluhalleilta, kun maailma palaa.

Sanoin että on. Myös 1,5 asteen maailmassa tarvitaan urheilun tuomia huippukokemuksia ja viihdettä. Kahta parempi että niistä raportoi henkilö, jonka mielestä myös urheilualan pitää tehdä osansa päästövähennyksistä.

Toisessa tilaisuudessa tapasin eilen Kallion lukion tyttöporukan. He miettivät, onko missään opiskelussa järkeä, kun jopa perusturvallisuus on uhattuna.

Mitä tuohon sanoisi? He eivät vaikuttaneet siltä, että vanha latteus omenapuun istuttamisesta maailmanlopun alla olisi rohkaissut.

Tyttöjen opettaja muistutti viisaasti, että 1970-luvulla puhuttiin demokraattisesta ammattikäytännöstä. Se tarkoitti, että käyttää omaa ammattiaan maailman muuttamiseen.

Se kuulosti viisaalta.

Myös 1,5 asteen Suomessa matkaillaan. Niinpä matkailualallakin voi edistää hiilineutraalin yhteiskunnan etenemistä.

Hiilineutraali Suomi vaatii muutoksia kaikilta toimialoilta.
Matkailualalla pitää pohtia, onko enää järkeä kouluttaa lisää ihmisiä yhden liikennemuodon, lentämisen, palvelukseen, kun juuri tämä ala aiheuttaa niin paljon elinolojamme uhkaavia päästöjä.

Mitä pidempään esitämme, ettei mitään tarvitse muuttaa, sitä kivuliaampi hiilineutraalius on saavuttaa.

ilmastokriisi  ammatillinen koulutus